Taideaineiden käyttö osana matematiikan opetusta : Kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämä Pro gradu -tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka käsittelee taideaineiden käyttöä osana matematiikan opetusta. Tutkielmassa tarkastellaan kirjallisuutta neljästä eri taiteenlajista; kuvaamataiteesta, musiikista, käsitöistä ja näyttelemisestä. Jokaisen taideaineen kohdalla tarkastellaan kullekin taideaineelle tyypillisiä menetelmiä taideaineen yhdistämiseksi osaksi matematiikan opetusta sekä syitä integraatiolle. Kuvaamataiteen ja matematiikan integraatiota käsittelevissä artikkeleissa menetelmien niukkuus paistoi läsnäolollaan. Kuvaamataidetta oli joko yhdistetty mittaamiseen ja mittakaavoihin tai menetelmiä ei kerrottu artikkeleissa. Matematiikan ja kuvaamataiteen integraation positiivisia vaikutuksia oli sen sijaan listattu useampia, usein täysin ilman perusteluja. Artikkeleissa kerrottiin integraation vaikuttavan positiivisesti aina oppilaan kognitiivisesta oppimisesta luokan ilmapiirin asti. Musiikkia oli integroitu pelkästään murtolukujen opetukseen. Joissakin artikkeleissa oli kuitenkin epäselvää, opetettiinko murtolukuja nuottien avulla vai toisinpäin. Muita menetelmiä artikkeleissa ei esitetty. Näissäkin artikkeleissa oli integraatiolle löydetty paljon positiivisia vaikutuksia etenkin oppimistuloksiin, joista ei kuitenkaan ollut varsinaista näyttöä yhdessäkään artikkelissa. Matematiikan ja käsitöiden integraatiota tutkivissa artikkeleissa oppilaille oli teetetty käsityön projektitöitä, joissa matematiikan käyttö oli vaadittua. Artikkeleissa oli esitetty hienoja ja kekseliäitä projektitöitä useampia, joita voisi uusikin opettaja hyödyntää helposti. Näissä artikkeleissa oli myös kuvailtu integraation positiivisia vaikutuksia paljon muiden taideaineiden artikkeleita maltillisemmin. Integraation kerrottiin vaikuttavan positiivisesti kommunikaatiokykyyn ja luokan ilmapiiriin. Positiivisia vaikutuksia matematiikan oppimiseen tai käsitteiden vahvistumiseen ei tutkittu. Näytteleminen oli yhdistetty matematiikkaan erilaisten leikkien kautta. Leikit keskittyivät kuitenkin vain kappaleen muotoihin ja peilaukseen. Matematiikan ja näyttelemisen integraation positiiviset puolet ovat pitkälti samanlaiset, kuin käsitöiden ja matematiikan integraatiota käsittelevissä artikkeleissa oli esitetty. Artikkeleissa ei otettu kantaa oppimistuloksiin, vaan keskityttiin opetuksen vaikutuksista oppimista edistävien seikkojen kehitykseen. Artikkeleissa mainitaankin useaan otteeseen luokan ilmapiirin muuttuneen ”oppivammaksi”. Kokonaisuutena erilaisia menetelmiä oli kirjallisuuskatsauksen artikkelien määrään nähden vähän, kun taas positiivisia vaikutuksia oli erittäin paljon, usein täysin ilman perusteluja.