Hoitotyöntekijöiden mielenterveysosaamisen mittarit : integroiva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Mielenterveyden häiriöt ovat yleistyneet Suomessa, mikä korostaa mielenterveyden edistämisen merkitystä sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Terveydenhuollon toimintaa ohjaavat useat lait, joissa painotetaan toiminnan asianmukaisuutta, laatua, turvallisuutta ja näyttöön perustuvuutta. Hoitotyöntekijöiden osaaminen on keskeisessä roolissa näiden vaatimusten täyttämisessä. Osaamisen arvioinnissa on tärkeää käyttää luotettavia ja valideja mittareita, joiden avulla voidaan tuottaa hoitotieteellisesti relevanttia tietoa. Mittareiden arviointi perustuu psykometristen ominaisuuksien, kuten validiteetin ja reliabiliteetin, tarkasteluun. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata hoitotyöntekijöiden mielenterveysosaamisen arviointiin käytettyjä mittareita. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää osaamisen mittaamisessa ja mittareiden arvioinnissa. Katsaus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, joka mahdollistaa laaja-alaisen aineiston hyödyntämisen ja tutkittavan ilmiön monipuolisen tarkastelun. Systemaattinen tiedonhaku tehtiin suunnitelmallisesti hoitotieteen ja lähialojen tietokannoista (CINAHL, Medic, PubMed, Scopus, Web of Science), ja sitä täydennettiin manuaalisella haulla. Aineisto valittiin PICOS-viitekehyksen mukaisesti määriteltyjen sisäänottokriteerien perusteella. Haun tuloksena saatiin 984 osumaa, joista viisi alkuperäistutkimusta sisällytettiin katsaukseen. Tutkimusten metodologinen laatu arvioitiin JBI-kriteerien mukaisesti ja todettiin hyväksi. Tutkimuksissa käytetyt mittarit perustuivat Jormin ym. (1997) määrittelemään mielenterveysosaamisen (Mental Health Literacy, MHL) käsitteeseen. Varhaisimmat mittarit keskittyivät erityisesti väestön kykyyn tunnistaa mielenterveyden häiriöitä, kun taas Mental Health Literacy Scale (MHLS) mahdollistaa osaamisen monipuolisemman arvioinnin. Muut tarkastellut mittarit olivat MHLS:n kielellisesti tai kulttuurisesti mukautettuja versioita. Mittareiden laatua arvioitiin COSMIN-kriteeristön mukaisesti, huomioiden muun muassa reliabiliteetti, validiteetti, käytettävyys ja luettavuus. Tutkimusten perusteella hoitotyöntekijöiden mielenterveysosaamisen arviointiin soveltuvien mittareiden tulisi huomioida hoitotyön erityispiirteet sekä kulttuurinen ja kielellinen konteksti. Mielenterveysosaamisen keskeisiä teemoja ovat: tieto mielenterveyden häiriöistä, avun hakemisen valmius, asenteet mielenterveyteen sekä ymmärrys itsehoidosta ja hoitomahdollisuuksista. Näiden osa-alueiden sisällyttäminen hoitotyöntekijöiden koulutukseen ja täydennyskoulutukseen tukee osaamisen kehittymistä. Parempi ymmärrys mielenterveyttä tukevista ja siihen vaikuttavista tekijöistä voi myös ehkäistä mielenterveyden häiriöiden kehittymistä ja pahenemista. Mielenterveysosaamisen mittaaminen liittyy myös eettiseen vastuuseen haavoittuvassa asemassa olevien potilaiden hoidossa. Mittareiden avulla voidaan arvioida, missä määrin hoitotyössä toteutuvat mielenterveyspalvelujen saavutettavuus, kulttuurinen sensitiivisyys ja ihmisoikeuksien kunnioitus.