Esitutkinnan rajoittaminen rikosoikeusjärjestelmän keskeisten toimintaperiaatteiden näkökulmasta

Abstract

Esitutkinnan rajoittaminen on poikkeus esitutkintalaissa säädetylle esitutkintapakolle. Esitutkinnan rajoittamisessa on käytännössä kysymys siitä, että syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, että esitutkintaa ei toimiteta tai että jo aloitettu esitutkinta lopetetaan. Voimassa olevan esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 10 §:n ja 10 a §:n mukaan esitutkinta on mahdollista rajoittaa harkinnanvaraisilla perusteilla, kustannusperusteella, prosessuaalisilla perusteilla ja tunnustuksen perusteella. Esitutkinnan rajoittamista koskevan sääntelyn taustalla vaikuttavat prosessiekonomiset tavoitteet, joiden mukaan viranomaisten rajallisia resursseja pyritään kohdentamaan tarkoituksenmukaisesti vakavampien rikosten selvittämiseen. Lisäksi sääntelyllä pyritään vähentämään esitutkinnasta aiheutuvia kustannuksia. Esitutkinnan rajoittaminen on ollut mahdollista vuodesta 1997 lähtien, minkä jälkeen sääntelyä on muutettu menettelyn sekä rajoittamisperusteiden osalta. Soveltamisalan voidaan katsoa laajentuneen merkittävästi tehtyjen lakimuutosten seurauksena. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan esitutkinnan rajoittamista koskevaa lainsäädäntökehitystä säännöksen voimaantulosta nykypäivään. Tutkielma on luonteeltaan lainsäädäntötutkimus, jossa tarkastellaan esitutkinnan rajoittamista koskevia lakimuutoksia, lakimuutosten perusteluja sekä vaikutusten arviointia. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Syyttäjälaitoksen tilastoaineiston avulla esitutkinnan rajoittamisen käyttöä, sen suhdetta muihin ratkaisulajeihin (syyttämättä jättäminen ja syyte) sekä soveltamiseen liittyviä alueellisia eroja. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia mahdollisia vaikutuksia esitutkinnan rajoittamista koskevalla lainsäädännöllä on rikosoikeusjärjestelmän keskeisten toimintaperiaatteiden näkökulmasta. Rikosprosessin keskeisinä päämäärinä voidaan nähdä rikosvastuun toteuttaminen, oikeusturva sekä rikosten ennalta ehkäisy. Lisäksi rikosoikeusjärjestelmän tulisi toimia yhdenvertaisesti ja ennustettavasti. Tutkimustulokset osoittavat, että esitutkinnan rajoittaminen on tuoreen tilastotiedon valossa melko tehokkaasti hyödynnetty menettely, jonka soveltamisessa näyttäisi kuitenkin olevan alueellisia eroja. Vaikka lainsäädäntö sinänsä tarjoaa toimivan kehyksen, sääntelyn sisältämä tulkinnanvaraisuus ja laaja harkintavalta tekevät käytännön soveltamisesta haastavaa. Ratkaisukäytännön yhdenmukaisuutta ja ennustettavuutta voitaisiin edistää esimerkiksi laatimalla valtakunnallisesti yhtenäistä ohjeistusta poliisien ja syyttäjien käyttöön.