”Suomenlinnasta on niin helposti se semmonen vähän siloteltu, pittoreski kuva, niin itse asiassa Suokki ei oo sitä.” Tutkimus Suomenlinnan asukasyhteisön paikkasuhteista ja kulttuuriperinnöstä

Abstract

Suomenlinna on Helsingin edustalla sijaitseva 1700-luvun puolivälissä rakennettu merilinnoitus, joka on tänä päivänä elävä ja asuttu kaupunginosa, pieni ”kyläyhteisö”, sekä miljoonan vuosittaisen vierailijan suosima Unescon maailmanperintökohde. Tarkastelen tutkielmassani kyseistä asetelmaa asukkaiden kokemusten kautta: minkälaisia tulkintoja asukkailla on Suomenlinnasta paikkana, saarten menneisyydestä ja suokkilaisten yhteisöstä? Entä minkälaista on asukasyhteisön kulttuuriperintö? Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä Elävä Suomenlinna -tutkimushankkeen nimissä tehdystä asukashaastattelusta, joita tutkin laadullisen teema-analyysin kautta. Useiden aineiston luku- ja kuuntelukertojen jälkeen koostin rungon viidestä analysoitavasta teemasta.

Tutkielman keskeisimmät tulokset osoittavat, että asukkaiden kokema Suomenlinna on paikkana merellinen, mutta urbaani luontokohde, jonka äänimaisemaa sävyttää saaristoluonto ja Helsingin humina. Asukasyhteisö kokee historian olevan Suomenlinnassa merkittävästi läsnä, mutta ennemmin moniäänisenä menneisyyden henkenä kuin kansallisvaltion kehitystarinana. Vallitsevan, Ruotsin aikaan painottuvan historiakerronnan rinnalle kaivataan vaihtoehtoista tietoa ja tasa-arvoisempaa historian käsittelyä – tarinoita asukkaista, elämästä ja paikan rouheudesta. Asukasyhteisössä koetaan näkymättömyyttä liittyen hallitsemattomalta tuntuvaan matkailuun, joka vaikuttaa sekä elämisen mukavuuteen että pelkoon Suomenlinnan kulumisesta puhki. Asukasyhteisössä koetaan tulevaisuuteen liittyvinä haasteina nousevat vuokrat sekä vanhenemisen tuomat esteet saaristoasumiselle.

Osoitan tutkielmassani kriittisen kulttuuriperinnön tutkimuksen kautta havaintoja Suomenlinnan kulttuuriperinnön eri tasoista. Suomenlinnan asukkaiden aineeton kulttuuriperintö näyttää tutkielmani valossa perustuvan yhteisöön, tarinoihin sekä henkilökohtaisiin että jaettuihin paikkasuhteisiin ja muistin paikkoihin, mikä erottaa yhteisön monumentaalisuuteen nojaavasta maailmanperintöyhteisöstä. Maailmanperintöstatus on paikan ominaisuus, jota syvempi arvo annetaan henkilökohtaiselle kokemukselle paikasta.