Metsäpinta-alan muutokset Turun kaupunkialueen itäosassa 1939–2023

Abstract

Suomessa metsiä on niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Metsät ovat työkalu, jolla globaaleja yhteiskunnallisia haasteita, kuten ilmastonmuutosta ja biodiversiteettikatoa, voidaan ratkaista. Kaupungistuminen ja kaupunkien laajeneminen kuitenkin vähentävät metsien määrää kaupunkialueilla ja myös aiheuttavat metsäympäristöjen pirstaloitumista. Tässä tutkimuksessa selvitetään metsäpinta- alojen muutoksien suuruutta ja alueellista vaihtelua Turun kaupunkialueen itäosassa. Tutkimuksen aineistona on käytetty itse tuotettua metsäala-aineistokokonaisuutta, joka sisältää metsäkohteet tutkimusalueelta vuosilta 1939, 1973, 1998 ja 2023. Analyysimenetelminä on käytetty numeerista laskentaa, jonka avulla on selvitetty metsäpinta-aloja, niiden muutoksia ja muutosnopeutta sekä metsäpinta-alan suhteellisia osuuksia koko tutkimusalueen pinta-alasta. Lisäksi numeerisella laskennalla on selvitetty metsälaikkujen määrän ja keskimääräisen koon muutoksia tarkasteluajanjaksolla. Paikkatietoanalyyseistä päällekkäisanalyysiin avulla on selvitetty metsäkohteiden alueellisia muutoksia tarkasteluvuosien välillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että metsäpinta-ala on vähentynyt tutkimusalueella absoluuttisesti ja suhteellisesti. Metsäpinta-alan vähenemisen muutosnopeus kuitenkin hidastuu tarkasteluajanjakson aikana. Tulokset osoittavat myös, että metsien häviämisessä on alueellista vaihtelua ja eri ajanjaksojen aikana eri alueilta häviää metsää. Lisäksi tulokset osoittavat tutkimusalueella tapahtuvat trendit, jotka ovat metsälaikkujen määrän lisääntyminen samanaikaisesti, kun metsälaikkujen keskimääräinen koko pienenee. Tämä on merkki metsien pirstaloitumisesta. Tuloksien osalta on huomioitava niihin liittyviä epävarmuustekijöitä, joita ovat subjektiivinen kuvatulkinta, tarkasteluajanjaksoon liittyvät valinnat, ilmakuvien tekniset ominaisuudet sekä tutkimukseen mukaan otettujen metsien pinta-alarajaus. Tutkimuksen tulokset vastaavat aiempaa tutkimusta kaupunkialueilta metsien häviämisen ja pirstaloitumisen näkökulmista. Tulokset selittyvät Turun kaupungistumisen eri vaiheilla ja kaupungin laajenemisella ja hajaantumisella, jolloin kaupungin muut maankäyttömuodot, kuten asuminen ja tiestö, valtaavat aiemmin metsäisiä alueita. Tulokset voidaan yhdistää teemallisesti kestävän kehityksen tavoitteisiin ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, biodiversiteetin vaalimisesta sekä kestävistä kaupungeista ja yhteisöistä. Näiden osalta tarvitaan kuitenkin myös jatkotutkimusta, jotta saadaan kokonaisvaltainen käsitys siitä, mikä on kaupunkimetsien rooli osana kestävän kehityksen toteutumista.