Rahavarojen ja arvopapereiden suojan epäjohdonmukaisuus : arvopaperitililain 11 § ja maksukyvyttömyys

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sijoittajan rahavarojen oikeudellista asemaa arvopaperisäilyttäjän maksukyvyttömyystilanteessa sekä analysoidaan rahavarojen ja arvopapereiden suojan välistä eroa suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Arvopapereiden osalta tarkastelu rajautuu arvopaperitililain 11 §:ssä säädettyyn konkurssisuojaan. Keskeisenä kysymyksenä on, miten varojen sekoittuminen vaikuttaa sijoittajan mahdollisuuteen saada omaisuutensa erotetuksi konkurssipesästä ja perustuuko varojen erilainen kohtelu edelleen kestävälle pohjalle.

Tutkielma hyödyntää lainopillista ja osittain de lege ferenda -painotteista lähestymistapaa. Analyysi perustuu rahavarojen ja arvopapereiden suojaa koskeviin sääntelyratkaisuihin sekä niiden taustalla vaikuttaviin varallisuusoikeudellisiin periaatteisiin. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat esine- ja velvoiteoikeudellinen sääntely, sivullissuoja, omaisuuden pysyvyys sekä konkurssi lainsäädäntö. Aineistona käytetään lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tarkastellaan Ruotsin redovisningsmedel-järjestelmää ja Englannin trust-rakennetta vertailuoikeudellisina esimerkkeinä.

Tutkimus osoittaa, että nykyinen sääntely johtaa rahavarojen osalta tilanteeseen, jossa sijoittajan suoja heikkenee juuri maksukyvyttömyystilanteessa, jossa suojan tarve on suurin. Vaikka varallisuuserien erilainen kohtelu on periaatteessa perusteltavissa, nykyinen sääntely ei tarjoa riittävää suojaa tilanteissa, joissa varojen hallinta ja sekoittumisriski ovat keskeisiä. Lainsäätäjän aiemmin tekemä ratkaisu jättää rahavarojen suoja yleisten periaatteiden varaan on siten perusteltua arvioida uudelleen. Tutkielma esittää, että rahavarojen suojaa tulisi kehittää lainsäädäntöuudistuksella kohti järjestelmää, joka turvaa sijoittajan aseman johdonmukaisemmin ja rakenteellisesti.