Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset : Kansainväliset velvoitteet ja seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kansainvälistä ja kansallista sääntelyä. Tutkimuskysymykset ovat 1) onko lapsiin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden sääntely Suomessa nykyisellään kansainvälisen oikeuden mukaista sekä 2) olisiko se sitä vielä seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun kokonaisuudistuksen jälkeenkään. Tutkielmassa keskitytään lisäksi siihen problematiikkaan, voiko lapsi antaa juridisesti pätevää suostumusta häneen aikuisen taholta kohdistuvaan seksuaaliseen tekoon. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tarkoituksena on tulkita ja systematisoida nykyistä tutkielman aiheen kannalta relevanttia oikeustilaa, missä käytetään apuna tavanomaisia oikeuslähteitä. Koska tutkielmassa painottuu myös voimassa olevan oikeuden kritiikki ja oikeuspoliittiset kannanotot, kysymys on siltä osin de lege ferenda -tyyppisestä tutkimuksesta. Tutkielmasta käy ilmi, että kansallinen lainsäädäntö täyttää jokseenkin hyvin kansainvälisen oikeuden sille asettamat velvollisuudet. Nykyistä lainsäädäntöä ja seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä esitettyjä lakiehdotuksia voidaan kuitenkin kritisoida muun muassa paikoin liian matalasta rangaistusasteikosta ja kyvyttömyydestä implementoida Istanbulin sopimuksen mukaista suostumusajattelua lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten sääntelyyn. Edelleen Suomi on jättänyt noudattamatta eräitä kansainvälisissä sopimuksissa asetettuja ohjelmavelvoitteita. Tutkielman johtopäätöksissä peräänkuulutetaan lainsäädäntöprosessin jatkamista tavalla, jolla varmistettaisiin lastenoikeuksien ja lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden paras mahdollinen ja kansainvälisen oikeuden mukainen toteutuminen.