Koetun terveyden ja terveyspalvelujen saatavuuden erot Suomessa

Abstract

Selvitän tässä tutkielmassa, onko eri sosiodemografisiin ryhmiin kuuluvilla ja eri alueilla asuvilla työikäisillä suomalaisilla eroja koetussa terveydessä ja koetussa terveyspalvelujen saatavuudessa. Tutkielmassa kartoitetaan, mikä on terveyserojen ja palvelujen saatavuuden erojen nykytilanne ennen suunniteltua sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2020.

Heikommassa asemassa olevilla ryhmillä, kuten työttömillä, matalasti koulutetuilla tai heikosti toimeentulevilla on aiemmissa tutkimuksissa havaittu useammin heikentyneeksi koettua terveyttä ja ongelmia terveyspalvelujen saatavuudessa. Myös alueellisia eroja on havaittu olevan sekä maiden välillä että maiden sisällä.

Menetelminä käytän ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Tutkielman aineistona on Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen vuonna 2015 keräämä Alueellisen terveyden- ja hyvinvointitutkimuksen aineisto, joka kattaa koko Suomen. Vastaajat ovat iältään 20–64-vuotiaita.

Noin kolmasosa suomalaisista kokee terveytensä heikentyneeksi, ja lähes sama osuus julkisia terveyspalveluita tarvinneista kokee saaneensa niitä riittämättömästi. Erityisesti heikentyneeksi koettu toimeentulo on yhteydessä sekä koettuun terveyteen että koettuun terveyspalvelujen saatavuuteen niitä heikentävästi. Lisäksi työtilanne, koulutus, ikä ja sukupuoli ovat yhteydessä koettuun terveyteen siten, että työttömät, matalammin koulutetut ja miehet kokevat terveytensä heikentyneeksi työllisiä, korkeammin koulutettuja ja naisia useammin. Korkeasti koulutetut, naiset ja nuoremmat ikäryhmät ovat useammin tyytymättömiä palvelujen saatavuuteen kuin matalammin koulutetut, miehet ja vanhempien ikäryhmien edustajat. Työtilanne ei näytä olevan yhteydessä koettuun terveyspalvelujen saatavuuteen. Alueista Itä-Suomi erottuu joukosta selvästi, sillä siellä koettu terveys näyttää olevan selvästi muuta maata heikompaa eri ryhmillä ja erityisesti heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla.

Jatkossa tulisi tutkia tarkemmin alueellisia eroja ja kiinnittää kaikessa päätöksenteossa huomiota niihin tekijöihin, joilla voidaan kaventaa terveyseroja. Näistä yhtenä tärkeänä voisi olla osallisuuden lisääminen eri sosiodemografisissa ryhmissä.