Tapaustutkimus opettajien ja oppilaiden attribuutioista soveltavassa liikunnanopetuksessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää soveltavaan liikunnanopetukseen osallistuvien oppilaiden ja opettajien attribuutioita; onnistumiskokemuksia ja niiden syitä. Tutkimuksen alussa esitellään yleisimmät koululiikunnassa esiintyvät erityisryhmät sekä koululiikunnan oppisisällöt ja soveltavan liikunnanopetuksen käytössä olevat erityistoimet, kuten integrointi, eriyttäminen ja yksilöinti. Attribuutioteoriasta esitellään lähinnä kausaaliattribuutioita, joista kykyä, yritystä, sattumaa ja tehtävän vaikeutta käytetään selityksinä onnistumiskokemuksissa.

Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva tapaustutkimus. Siihen osallistui seitsemän liikuntaryhmää opettajineen, yhteensä kahdeksan integroitua tai muutoin liikunnallisesti erityispiirteistä oppilasta ja kuusi opettajaa. Kaikkien ryhmien liikuntatunti /tunnit observoitiin, jonka jälkeen oppilaat vastasivat kyselylomakkeen vaihtoehtotehtäviin omien onnistumistuntemustensa perusteella. Opettajien kyselylomake sisälsi kysymyksiä tuntien suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista, kun ryhmässä on erityistä tukea tarvitseva oppilas. Lisäksi opettajien piti arvioida neljän ryhmänsä oppilaan (liikunnallisesti erityispiirteinen oppilas, liikunnallinen, keskitasoinen, heikko liikunnassa) onnistumisia ja niiden syitä. Mittauksissa saatu aineisto käsiteltiin osittain sekä kvantitatiivisin, että kvalitatiivisin keinoin.

Tutkimukseen osallistuneet opettajat (n=6) suhtautuivat integraatioon ja soveltavaan liikunnanopetukseen hyvin eri tavoin: kun yksi opettaja ei kokenut pyörätuolioppilastaan mitenkään rajoittavana tai edes erityissuunnittelua vaativana, koki toinen lievästi hemiplegisen oppilaan osallistumisen lähes mahdottomaksi ja osoitti tälle useimmiten omia tehtäviä.

Tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden (n=30) käsitykset omista onnistumisistaan heijastivat selvästi opettajan ennakkoasenteita oppilaan suoriutumisesta: jos opettaja piti oppilasta onnistujana, hän yleensä onnistui ja uskoi omiin kykyihinsä. Mikäli opettajan mielestä oppilas useimmin epäonnistui, niin myös oppilaan mielestä tapahtui, ja mahdolliset onnistumiset selitettiin sattumana tai tehtävän helppoutena.