Oppimis- ja itsesäätelytaidot suomalaisissa ja virolaisissa perusopetuksen opetussuunnitelmissa: analyysi semanttisista rooleista, toimijoista ja toiminnan kuvauksista

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää suomalaisen ja virolaisen perusopetuksen opetussuunnitelmien oppimis- ja itsesäätelytaitojen kuvausta. Tutkimuksen kohteena ovat perusopetusta ohjaavat asiakirjat. Tämän tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, millaisiin semanttisiin luokkiin verbit kuuluvat suomen ja viron perusopetuksen opetussuunnitelmissa, kun tutkimusaineistona on oppimisja itsesäätelytaitojen kanssa läheisiä termejä sisältävät virkkeet. Toisena tavoitteena on selvittää, millaisia agenttia kuvaavia lekseemejä käytetään samaisissa virkkeissä. Tutkielman tarkoituksena on vertailla suomen ja viron perusopetuksen opetussuunnitelmateksteissä esiintyvien oppimis- ja itsesäätelytaitoihin liittyvien ilmaisumuotojen samankaltaisuuksia ja eroja. Analyysiyksikkönä ovat teksteissä esiintyvät virkkeet Suomen (n = 37) ja Viron opetussuunnitelmasta (n = 38). Tutkimus kuuluu kognitiiviseen kielentutkimuksen ja tekstintutkimuksen alaan. Tarkastelen oppimisja itsesäätelytaitojen kuvausta verbisemantiikan ja verbien argumenttirakenteen avulla. Analysoin verbien semanttisia luokkia ja vertailen tekstiyksiköissä esiintyviä toimijoita, eli agentteja, kuvaavia lekseemejä. Tutkin kielivalintoja ja vertailen agenttien elollisia ja elottomia ilmaisumuotoja. Aineiston analyysi on toteutettu aineistopohjaisella sisällönanalyysillä. Analyysin teoreettisena taustana on Anneli Pajusen (1982; 2001) verbitutkimukset. Pajunen (1982) on tutkinut verbejä ja luokitellut suomen yleisemmät verbit semanttisiin luokkiin. Vuonna 2001 Pajunen esitteli yksityiskohtaisemman ja hierarkkisen verbiluokittelun sekä analysoi, miten verbin merkitys ohjaa lausetta. Pajusen (2001) verbien argumenttirakenteen tutkimus keskittyy siihen, miksi verbeillä on tietynlainen rakenne. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että suomalaiset ja virolaiset opetussuunnitelmatekstit ovat semanttisesti lähes vastaavia. Tutkimustulokset osoittavat kolme huomattavaa semanttista ja kielivalintojen kontekstiin liittyvää eroavaisuutta. Oppimis- ja itsesäätelytaitoja kuvataan Suomessa useammin tilaverbeillä ja vastaavasti Virossa opetussuunnitelma sisältää paljon mentaalisia verbejä, joita Suomessa ei käytetä ollenkaan. Toinen huomattava eroavaisuus oli elollisen ja elottoman toimijan määrällisyys. Suomenkielisessä aineistossa elolliset toimijat muodostivat kolmasosan kaikista aktiivilauseiden toimijoista, kun taas vironkielisessä aineistossa vastaava on 70 prosenttia. Kolmas eroavaisuus ilmeni termien oppimis- ja itsesäätelytaidot kontekstissa. Suomessa oppimis- ja itsesäätelytaidot kuvataan useammin opetussuunnitelman yleisosassa ja Virossa termit esiintyvät enemmän oppiaineiden luvuissa. Tutkimustulokset ovat mielenkiintoiset ja merkitykselliset sekä pedagogisesti että lingvistisesti. Saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että suomen opetussuunnitelmassa toimijan rooli on useimmiten ulkoistettu elottomille ja abstrakteille asioille, ja viron opetussuunnitelma antaa lähtökohtaisesti oppimis- ja itsesäätelytaitojen kehittymisestä vastuun oppilaalle itselleen. Suomen runsas tilaverbien käyttö osoittaa eksistentiaalisen kuvauksen, kun kyse on oppilaan oppimis- ja itsesäätelytaidoistaan. Virossa oppilas kohdistaa mentaalisten verbien avulla oman tietoisuuden oppimis- ja itsesäätelytaitoihin.