Kosmetiikassa esiintyvien PFAS-yhdisteiden käyttötarkoitukset ja analyysi

Abstract

Per- ja polyfluoroalkyyliaineet (PFAS) ovat synteettisiä yhdisteitä, joiden kemialliset ominaisuudet perustuvat vahvaan hiili–fluori-sidokseen ja amfifiiliseen rakenteeseen. Näiden ominaisuuksien ansiosta ne ovat poikkeuksellisen stabiileja sekä vettä ja rasvaa hylkiviä, minkä vuoksi niitä käytetään kosmetiikassa parantamaan tuotteiden kestävyyttä, levittyvyyttä ja aistinvaraisia ominaisuuksia. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella PFAS-yhdisteiden rakennetta, käyttöä kosmetiikassa sekä niihin liittyviä altistumis- ja analytiikkakysymyksiä. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin ajankohtaista tutkimustietoa PFAS-yhdisteistä. Tarkastelussa korostettiin eroja polymeeristen ja pienimolekyylisten yhdisteiden välillä sekä niiden merkitystä kosmetiikan toiminnallisuudelle ja altistumiselle. Tutkielmassa analysoinnin osalta tarkastellaan esikäsittelymenetelmiä, kuten kiinteän faasin mikrouuttoa (SPME) ja automatisoitua mikrokiinteäfaasiuuttoa (μSPE). Yhdisteiden tarkassa tunnistamisessa ja mittaamisessa keskitytään kirjallisuudessa esitettyyn LC-MS/MS-analytiikkaan ja kokonaisfluorin määritykseen. Tulokset osoittavat, että PFAS-yhdisteet ovat keskeisiä erityisesti pitkäkestoisissa ja vedenkestävissä kosmetiikkatuotteissa. Altistumista tapahtuu useiden reittien kautta, ja yhdisteiden pysyvyys voi johtaa niiden kertymiseen elimistöön. Lisäksi havaittiin, että PFAS-yhdisteiden analysointi on haastavaa, koska yksittäisiin yhdisteisiin kohdistuvat menetelmät eivät kata koko fluorisisältöä. Johtopäätöksenä PFAS-yhdisteet muodostavat kosmetiikassa merkittävän hyöty–riski-kokonaisuuden, jonka arviointi edellyttää sekä kemiallisen että analyyttisen näkökulman huomioimista.