Buprenorfiinin vaikutus itsetuhoisuuteen

Abstract

Kiinnostus buprenorfiinia kohtaan itsetuhoisuuden hoidossa on kasvanut viime vuosina, sillä opioidijärjestelmä on yhä enemmän yhdistetty itsetuhoisuuden neurobiologiaan. Itsetuhoisuus ilmiönä linkittyy psyykkiseen kipuun, ja opioidijärjestelmällä on esitetty olevan keskeinen merkitys fyysisen kivun lisäksi psyykkisen kivun ilmenemisessä. Tällöin opioidijärjestelmään vaikuttaminen saattaisi olla itsetuhoisuudelle spesifi ja tehokas hoito. Tässä systematisoidussa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin satunnaistettuja ja kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia, joissa oli tutkittu buprenorfiini- tai buprenorfiini-samidorfaani-hoidon vaikutusta itsetuhoisuuteen masennuksesta ja/tai itsetuhoisuudesta kärsivässä populaatiossa. Osalla tutkimushenkilöistä oli samanaikainen opioidipäihdehäiriö. Tutkimusartikkelien haku suoritettiin tietokannoista PubMed, APA PsycInfo, APA PsycArticles, MEDLINE ja CINAHL. Sisäänottokriteerien pohjalta katsaukseen valikoitui kahdeksan artikkelia, joista yksi sisälsi kaksi erillistä tutkimusta. Katsauksessa havaittiin useissa tutkimuksissa itsetuhoisuuden vähentyneen, mutta tutkimusten heterogeenisyyden takia aineistosta ei ollut mahdollista johtaa yksiselitteisiä johtopäätöksiä. Buprenorfiini-samidorfaani-yhdistelmähoidon addiktio- ja väärinkäyttöriski oli pienempi kuin pelkän buprenorfiinin tapauksessa, mikä paransi hoidon turvallisuusprofiilia lisäten käyttömahdollisuuksia. Pelkän buprenorfiinin osalta addiktio- ja väärinkäyttöriskiin liittyvä raportointi oli rajallista katsaukseen sisältyneissä tutkimuksissa. Tulokset viittaavat siihen, että buprenorfiinilla saattaa olla terapeuttista potentiaalia erityisesti sekä opioidipäihdehäiriön että itsetuhoisen käyttäytymisen samanaikaisessa hoidossa. Tulokset ovat lupaavia, mutta jatkotutkimusta tarvitaan buprenorfiinin kliinisen käyttöpotentiaalin selventämiseksi itsetuhoisuuden hoidossa.