Chileläinen paradoksi : Demokratian legitimaation taustat vuosina 1998–2018

Abstract

Demokratia on maailmanlaajuisesti yleisin ja kannatetuin hallintomuoto. Demokratian edustavuuden heikkeneminen ja samaan aikaan demokratian kannatuksen nousu on kuitenkin globaalilla tasolla havaittavissa oleva yleinen trendi. Tämä demokratian legitimaation paradoksaalinen luonne on erityisen selkeästi havaittavissa Latinalaiseen Amerikkaan kuuluvassa Chilessä. Siellä demokratiaan liittyvät käänteet ovat olleet suuria, samalla kun maassa on tapahtunut sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Päästyään takaisin demokraattiseen hallintomuotoon diktatuurin jälkeen 1990-luvulla, Chilessä on saavutettu elintason nousua monella mittarilla. Tästä huolimatta diktatuurin aikaisen perustuslain mahdollistama eriarvoisuus ja siihen liittyvä kuilu kansan ja eliitin välillä heikentävät Chilen demokratian legitiimiyttä.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin demokratian legitimaation muutosta ja siihen liittyviä taustoja Chilessä vuosina 1998–2018. Tutkimus toteutettiin Latinobarometrin vuosittaisen kyselytutkimuksen tuottaman datan perusteella. Aineistoa analysoimalla tilastollisin menetelmin selvitettiin chileläisten näkemyksiä demokratian legitimaatiota kohtaan. Selitettävinä tekijöinä tarkasteltiin demokratian kannatusta, tyytyväisyyttä demokratiaan, luottamusta turvallisuusinstituutioihin sekä luottamusta poliittisiin instituutioihin. Ajallista muutosta tarkasteltiin vuosina 1998–2018 kymmenen vuoden välein. Näkemyserojen ja -muutosten selittäviksi tekijöiksi valittiin vastaajan ikä, koulutus, työllisyystilanne sekä sosioekonominen asema. Tutkimusmenetelminä hyödynnettiin ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia.

Analyysin perusteella havaittiin, että kahden vuosikymmenen aikana demokratian kannatus, tyytyväisyys demokratiaa kohtaan sekä luottamus turvallisuusviranomaisiin on kasvanut Chilessä tilastollisesti merkitsevästi. Poikkeuksena demokratiaa legitimoivassa asennemuutoksessa on poliittisen luottamuksen dramaattinen heikkeneminen. Kyseessä on epäluottamus nimenomaan instituutioita ja niiden suorituskykyä kohtaan, eli demokratian toteutumista, eikä itse demokratiaa kohtaan. Demokraattisen ideologian puolustaminen ja poliittisen luottamuksen rapistuminen samanaikaisesti on demokratian legitimaation paradoksin vahva tunnusmerkki. Tarkastellut yksilötekijät selittivät jossain määrin asennevaihteluja, mutta yhteiskunnallisten muutosten tarkastelu taustoittaa chileläisen demokratian legitimaation vaihtelua vielä syvemmin.