Kattokamera-avusteisen potilasasettelun, paikannuskuvien ja keskityksen vaikutus potilasannokseen tietokonetomografiassa

Abstract

Tietokonetomografia (TT) on nykyaikaisessa lääketieteessä laajasti käytetty kuvantamismenetelmä, jonka nopeus ja diagnostinen tarkkuus on ylivoimainen kliinisessä tutkimuksessa. Tutkimuksiin liittyy kuitenkin useimpiin muihin tutkimusmenetelmiin verrattuna korkea ionisoiva säteily, minkä takia potilasannoksen optimointi on keskeinen osa turvallista kuvantamistoimintaa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet potilaan asettelun tarkkuudella ja paikannuskuvien (engl. localizer) suunnalla olevan merkittävä vaikutus automaattiseen röntgenputken kuvausvirran modulointiin (engl. automatic tube current modulation, ATCM), mikä puolestaan vaikuttaa suoraan potilasannokseen.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli vertailla kattavasti eri laitevalmistajien tietokonetomografialaitteiden eroja potilaan asettelun tarkkuuden ja kuvausvirtaa ohjaavan putkivirran modulaatioon käytettävän paikannuskuvan suunnan vaikutuksesta kuvauksissa käytettävään säteilyannokseen. Lisäksi työssä tutkittiin automaattisen asettelun suorittavan kattokameran ja hoitajan manuaalisen asettelun välisiä eroja potilasannokseen.

Tutkimus toteutettiin fantomitutkimuksena yhteensä kolmen eri laitevalmistajan (GE HealthCare, Siemens Healthineers ja Canon Medical Systems) TT-laitteilla, ja yhteensä kuudella eri laitemallilla. TT-laitteilta saatu numeerinen aineisto kerättiin käyttämällä GE HealthCaren valmistamaa DoseWatch-ohjelmistoa.

Tulokset osoittivat virheellisellä keskityksellä ja paikannuskuvan suunnalla olevan selkeä vaikutus potilasannokseen TT-laitteen mallista tai valmistajasta riippumatta. Eri laitemallien välillä havaittiin olevan jopa lähes nelinkertainen ero potilasannoksessa käytettäessä samaa kuvausprotokollaa. Käytettäessä posterio-anterior-suuntaista (PA) paikannuskuvaa havaittiin jopa 118 % annoksen nousu verrattuna lateraali-suuntaisen (LAT) paikannuskuvan käyttöön. Kattokamera-asettelulla havaittiin lähes jokaisessa tapauksessa potilasannoksen nousua verrattuna hoitajan tekemään manuaaliseen asetteluun.