Delivery of European Cross-Border Health Care and the Relevance and Effects of EU Regulations and Judicial Processes with Reference to Delivery of Drugs and Blood Donor Information Material.

Abstract

<b>Valtion rajat ylittävät terveyspalvelut Euroopan unionissa sekä Euroopan unionin säädösten merkitys ja vaikutus erityisesti lääkejakeluun ja verenluovuttajille jaettavaan tiedotusaineistoon</b>

Valtion rajat ylittävä terveydenhuolto on suuren kiinnostuksen kohteena Euroopan unionissa. Resurssien hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla ja tiedon keskittäminen ovat tarpeen terveydenhuollon kustannusten alati noustessa.

Terveydenhuoltopalvelut kuuluvat Euroopan sisämarkkinoiden vapaan liikkuvuuden piiriin. Euroopan unionilla ei ole kuitenkaan toimivaltaa säädellä terveydenhuoltojärjestelmiä, vaan sen mahdollisuudet ovat enimmäkseen kansanterveyden edistämisessä ja suojelussa, myös muilla toimialueilla kuin terveydenhuollossa.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia Euroopan unionin säädösten vaikutusta terveydenhuoltosektoriin, erityisesti valtion rajat ylittäviin terveydenhuoltopalveluihin. Erityiskohteena olivat lääkemääräyksen toimittaminen toisen Euroopan unionin jäsenmaan apteekista, resepti-lääkkeiden maahantuonti omaan henkilökohtaiseen käyttöön, sähköisen lääkemääräyksen käyttö kansallisesti ja mahdollisuudet sen käyttöön eri jäsenmaiden välillä, online-apteekkien soveltuvuus Euroopan unionin sisämarkkinoille sekä verenluovuttajille jaettavan tiedotusaineiston yhtenäistämistarve Euroopan unionin alueella. Tutkimuksen osa-alueiden aineisto koottiin vuosina 1999–2003, jolloin Euroopan unioniin kuului 15 jäsenmaata.

Apteekit toimittivat useimmiten myös ei-kansalliset, toisessa Euroopan unionin jäsenmaassa annetut lääkemääräykset. Kaikki jäsenmaat rajoittivat lääkemääräyksen vaativien lääkkeiden maahantuontia. Rajoituksia oli maahantuontimäärissä ja -tavoissa. Lisäksi sairasvakuutuskorvausten saaminen ulkomailla lunastetuista reseptilääkkeistä oli hankalaa. Sähköiset lääkemääräykset olivat käytössä vain kahdessa maassa, mutta useissa maissa suunniteltiin niiden kokeilua. Standardit ja käyttöjärjestelmät olivat erilaisia eri maissa. Euroopan unionin alueelle on perustettu online-apteekkeja, joiden toiminta on kuitenkin vaatimatonta. Verenluovuttajille annettava tiedotusaineisto ei missään maassa täyttänyt veridirektiivin vaatimuksia.

Tutkimuksen tulokset osoittivat kansallisten käytäntöjen eroavaisuuksien rajoittavan valtion rajat ylittäviä terveydenhuoltopalveluita. Vaikka Euroopan unionin tavoitteena ei ole yhtenäistää terveydenhuoltojärjestelmiä, on tarpeen arvioida uudelleen unionin ja jäsenmaiden välistä työnjakoa. Kansalliset terveydenhuoltojärjestelmät eivät ole erillään Euroopan sisämarkkinoista, jotka merkittävästi vaikuttavat terveydenhuoltoon.

Cross-border healthcare services are of great interest in the European Union. Optimal resource utilization and centralisation of knowledge is needed now when healthcare costs are steadily increasing. In addition, the European internal market freedoms of movement apply to healthcare-related services. However, the European Community has no mandate to regulate national healthcare systems. Instead, measures may be taken mainly in the promotion and protection of public health, also within other European Community policies.

The objective of the study was to analyse the impact of the European Union regulations on the healthcare sector, especially their influence on the delivery of healthcare services cross-border. Specific study areas were the delivery of non-national prescriptions from another European Union Member State; import of prescription-only drugs for personal use; use of electronic prescriptions nationally and possibilities for cross-border usage; online pharmacies’ suitability for European internal markets; and the need for European Union level unification of blood donor information materials. Materials for the substudies were collected in 1999-2003 when the European Union had 15 Member States.

Non–national prescriptions issued from another Member State were in principle dispensed from pharmacies. Import of prescription-only drugs was restricted in all the countries, and there were limitations in the amounts and modes of import, in addition reimbursement of drug costs could be difficult. Electronic prescriptions were in everyday use only in two countries, but several were planning pilot projects. The chosen systems and standards varied between the countries. Established online pharmacies were found in Europe, with moderate scales of operation. Blood donor information materials did not meet the requirements of the Blood Directive in any of the participating countries.

The results showed varying national practices in restricting cross-border healthcare services. Even when the European Community’s target is not to harmonise healthcare systems, some reconsideration of the division of tasks between the European Community and the national Member States seems to be necessary. National healthcare systems are not in isolation from European internal market but significantly influenced by it.