Purentaelimistön kivun ja toimintahäiriöiden (TMD) yhteys päänsärkyihin ja kehon muihin kipuihin

Abstract

Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee purentaelimistön toimintahäiriön ja kivun yhteyttä muihin kipuihin sekä näiden hoitoa. Eri kiputilojen esiintyminen yhdessä TMD:n kanssa on hyvin yleistä ja tämä on otettava huomioon hoitoa suunniteltaessa. Hyvän hoitotuloksen saavuttaminen edellyttää myös taustalla olevien mekanismien ymmärtämistä. Tarkoituksena on perehtyä tämänhetkiseen kirjallisuuteen TMD:stä ja siihen liittyvistä kivuista ja selventää, mitä hoitokeinoja kirjallisuudessa näihin ongelmiin suositellaan. Tiedonhaku toteutettiin Pudmed-tietokannasta hakulausukkeella (TMD[tw] OR “temporomandibular disorder*” OR CMD[tw] OR “craniomandibular disorder*” OR "temporomandibular joint disorder*" OR “facial pain*” OR “orofacial pain*” OR “craniofacial pain*”) AND (“headache*[tw]” OR "tension-type headache*" OR “migraine*” OR “status migrainosus*” OR “tension headache*” OR “myofascial pain*”) AND (“review*” OR "Review"[Publication Type] OR systematic[sb]) AND ("widespread pain*" OR “generalized pain*” OR “neck pain*” OR “shoulder pain*” OR “fibromyalgia*”). Lisäksi lähteenä käytettiin muutamia manuaalisella haulla saatuja tuloksia, alan oppikirjaa sekä Käypä hoito -suosituksia. Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) tarkoittaa leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja näihin liittyvien rakenteiden sairaus- ja kiputiloja sekä toimintahäiriöitä. TMD voi esiintyä itsenäisenä sairautena, mutta usein siihen liittyy komorbiditeetteja. TMD-kipu voi helposti kroonistua ja erityisesti silloin siihen liittyy usein myös muita kipuja. TMD:n ja muiden kiputilojen yhteyden taustalla on sentraalinen herkistyminen, joka johtuu keskushermoston muutoksista. Tällöin on havaittavissa mm. kortexin reseptorialueiden laajenemista ja herkistymistä mikä puolestaan voimistaa perifeeristä ärsykettä, tuottaa herkemmin kipukokemuksen ja heijastaa kipukokemuksen laajemmalle kehoa. Kivun hoidossa on tärkeää yksilöllinen lähestymistapa, joka ottaa huomioon potilaan ominaisuudet sekä kivun mekanismit. Lääkkeetön hoito on ensisijainen ja tähän yhdistetään asianmukainen kipulääkitys tarvittaessa. Monista eri kiputiloista kärsivä potilas hyötyy, kun hoidetaan edes jokin kiputila; tällöin kipu kokonaisuudessaan vähenee.