Lähisuhdeväkivallan sovittelun kielto ja kohtuusperusteinen syyttämättä jättäminen perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta

Abstract

Tutkielman aiheena on lähisuhdeväkivallan sovittelun kielto ja kohtuusperusteinen syyttämättä jättäminen perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Vuoden 2025 alussa tuli voimaan sovittelulain muutos, jossa lähisuhdeväkivalta suljettiin pääosin sovittelulain mukaisen sovittelun ulkopuolelle. Lakimuutoksen taustalla on perus- ja ihmisoikeusliitännäisiä tavoitteita ja kansainvälistä ihmisoikeussääntelyä, keskeisimpänä Istanbulin sopimus sekä CEDAW-sopimus ja niiden alaisten komiteoiden suositukset. Lainsäädäntöprosessissa nostettiin esiin lakimuutoksen ongelmakohtana se, että osapuolten välillä saavutettu sovinto voi olla peruste jättää syyte nostamatta lakimuutoksen jälkeenkin. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella tätä mahdollista ongelmakohtaa ja tutkia, miten oikeustila on muuttunut. Tutkielmassa hyödynnetään lainoppia ja empiiristä oikeustutkimusta. Lainopin avulla tarkastellaan lakimuutokseen liittyvää sääntelytaustaa, eli aiheeseen liittyvää perus- ja ihmisoikeussääntelyä sekä sovittelulain muutoksen lainvalmistelussa esiin nostettuja perus- ja ihmisoikeusliitännäisiä näkökulmia. Empiirisessä osuudessa on aineistona sovittelulain muutoksen jälkeen lähisuhdeväkivaltatapauksissa annettuja kohtuusperusteisia syyttämättäjättämispäätöksiä ja niiden avulla tarkastellaan sitä, miten oikeustila on muuttunut ja miten se peilautuu lakimuutoksen perus- ja ihmisoikeusliitännäisiin tavoitteisiin. Aineiston perusteella on havaittavissa, että sovintoa ja asianomistajan tahtoa käytetään perusteena kohtuusperusteisissa syyttämättäjättämisissä sovittelulain muutoksen jälkeenkin, ja tämän voidaan katsoa olevan jossain määrin ristiriidassa lakimuutoksen tavoitteiden kanssa. Lakimuutoksella pyrittiin tehostamaan rikosoikeudellisen vastuun toteutumista ja varmistamaan, ettei sovinto johtaisi rikosprosessin keskeytymiseen, eivätkä nämä tavoitteet tutkielman perusteella toteudu. Tutkielmassa suositellaan tarkastelemaan lähisuhdeväkivaltaan liittyvää sääntelyä kokonaisvaltaisemmin. Perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumista tulisi lainsäädäntöprosessissa arvioida sen perusteella, miten lakimuutos käytännössä muuttaa oikeustilaa, eikä ainoastaan sen perusteella, onko lakimuutos periaatteen tasolla linjassa perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.