Jälkimaterialistinen arvokumous nuorliberaalien periaateohjelmissa

Abstract

<p><span>Toisen maailmansodan jälkeisten vuosikymmenten nuorisoradikaali </span><span>liikehdintä on </span><span>tutkimuskirjallisuuden perusteella jaettavissa kolmeen vaiheeseen: 1960</span><span>-</span><span>luvun </span><span>antiautoritaariseen </span><span>alkuvaiheeseen, </span><span>1960</span><span>-</span><span>ja </span><span>1970</span><span>-</span><span>lu</span><span>kujen </span><span>vaihteen </span><span>autoritaaris</span><span>proletaariseen</span><span>käänteeseen ja 1970</span><span>-</span><span>luvun jälkipuolen </span><span>ekologis</span><span>vaihtoehtoiseen</span><span>kääntee</span><span>seen. Ronald Inglehart on tarjonnut liikehdinnän selittäjäksi ns. hiljaista </span><span>”jälkimaterialistista” arvokumousta. ”Jälkimaterialismilla” Inglehart tarkoittaa </span><span>itseilmaisun ja </span><span>-</span><span>ohjautuvuuden sekä elämänlaadun aineettomien osatekijöiden korostamista </span><span>ja perinte</span><span>isesti vallinneilla ”materialistisilla” arvoilla taas oman aineellisen ja fyysisen </span><span>turvallisuuden </span><span>sekä </span><span>taloudellisen </span><span>tehokkuuden </span><span>maksimointia. </span><span>Länsimaiden </span><span>jälkiteollistuminen poiki ennennäkemättömän suosion jälkimaterialistisille arvoille etenkin </span><span>rauhan ja</span><span>talouskasvun aikana kasvaneiden nuorten ikäluokkien parissa. Uusien </span><span>jälkimaterialististen äänestäjäkuntien tarpeisiin vastaamaan syntyi Herbert Kitscheltin </span><span>hahmottelemia ns. vasemmistolibertaareja puolueita sekä vastaavanlaisia perinteisten </span><span>vasemmisto</span><span>-</span><span>ja</span><span>keskustapuolueiden siipiä.</span><span>Kirjoittajan väitöskirjaprojektiin pohjautuvassa </span><span>tieteellisessä </span><span>artikkelissa </span><span>havainnollistetaan </span><span>jälkimaterialistisen </span><span>arvokumouksen </span><span>kolmivaiheista etenemisprosessia aiemmassa tutkimuksessa vähemmälle huomiolle jääneen </span><span>Liberaalise</span><span>n Kansanpuolueen ja sen edeltäjän nuoriso</span><span>-</span><span>ja opiskelijasiiven, eli nuorliberaalien </span><span>esimerkkitapauksen kautta. Esitys rakentuu suhteuttamalla arkistosta löytyvien periaate</span><span>-</span><span>tai yleistasoisten ohjelmatekstien sisältö tutkimuskirjallisuudesta johdettuun ylei</span><span>seen </span><span>kontekstiin.</span><span>Tarkastelun t</span><span>ulos tukee pääpiirteissään käsitystä jälkimaterialistisen </span><span>arvokumouksen etenemisen kolmivaiheisuudesta. Arvokumous lähtee nuorliberaaleissa </span><span>1960</span><span>-</span><span>luvulla alkuvaiheessa johtaneiden vasemmistopuolueiden vastinejärjestöihin nähde</span><span>n </span><span>jälkijunassa liikkeelle. 1970</span><span>-</span><span>luvun alkupuolella ovat nuorliberaalit muiden keskiryhmien </span><span>ohella </span><span>kuitenkin </span><span>jo </span><span>jälkimaterialistisuuden </span><span>saralla </span><span>radikaaleinta </span><span>kärkeä </span><span>autoritaaris</span><span>proletaarisen</span><span>käänteen jäädessä vasemmistoa lievemmäksi. Nuorliberaalien </span><span>voidaan</span><span>materialistisen sosialisti</span><span>-</span><span>porvari</span><span>-</span><span>rajan sivuuttaneen EEC</span><span>-</span><span>vapaakauppasopimuksen </span><span>vastustamisensa sekä vihreän liikkeen alkuhistoriaan liittyvien huomattavien </span><span>henkilökytköstensä perusteella esittää menneen keskiryhmistä jälkimaterialistisuudessaan </span><span>kaikkein </span><span>pisimmälle.</span><br></p>