Wuhanista ja Sinisestä projektista Georgialaiseen. Virukset kauhun aiheuttajana dystopiafiktiossa

Abstract

<p>Vuosi 2020 tullaan muistamaan erityisesti niin sanotun uuden SARS-COV-2 -koronaviruksen leviämisestä ja viruksen aiheuttamasta maailmanlaajuisesta COVID-19 -pandemiasta. Vallitseva maailmantilanne on tuonut piinaavasti mieleen tieteisfiktion esittämät uhat, joissa on leikitelty massatuhoa aiheuttavien tartuntatautien tai ihmisten luomien bioaseiden globaaleilla katastrofivaikutuksilla.</p><p> </p><p>Artikkelini tutkii viruksia kauhun ja fiktiivisen maailman tartuntatautien aiheuttajana klassikoiksi luettavissa kauhukertomuksissa Stephen Kingin <em>Tukikohdassa </em>(<em>The Stand</em>, 1978) ja Dean R. Koontzin <em>Pimeyden silmät </em>-romaanissa (<em>The Eyes of Darkness</em>, 1981, uud. 1989) sekä Emily St. John Mandelin tieteisromaanissa <em>Station Eleven</em> (2014). Artikkelissani selvitän sekä laaja-alaisemmin virusten lajiteknistä merkitystä että yksityiskohtaisemmin sitä, millaisia kauhun aiheuttajia virukset ovat valituissa teoksissa. Tarkastelen sitä, millainen on teosten virusten alkuperä, miten virus leviää ja vaikuttaa teoksissa sekä miten teosten henkilöhahmot reagoivat viruksiin. Artikkelini pyrkimys on avata keskustelua virustutkimukselle suomalaisen kirjallisuustieteen piirissä ja nostaa esiin erityisen ajankohtainen näkökulma populaarikirjallisuuteen.</p><p><br /></p>