"Ihminen on hyödytön intohimo" : Jean-Paul Sartren eksistentialismi Jean- Luc Godardin elokuvassa Alphaville

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Jean-Luc Godardin elokuvaa Alphaville (1965) eksistentialismin näkökulmasta. Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, että Godardin tyyliä tehdä elokuvia on kutsuttu eksistentiaaliseksi elokuvasemiotiikaksi, jota hän on toteuttanut elokuvissaan tutkimalla kielen erilaisia merkityksiä ja intertekstuaalisuutta. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että erityisesti Alphavillen kielen analysoiminen ja sen yhdistäminen eksistentialistiseen tutkimusperinteeseen toimivat yhtenä uutena perspektiivinä Godardin ymmärtämiselle akateemisesti. Alphavillen eksistentialistisia teemoja analysoidaan sekä itsenäisesti että Jean-Paul Sartren eksistentialismin näkökulmasta, jota muun muassa filosofi Esa Saarinen on kutsunut vapauden, valinnan ja vastuun -teoriaksi.

Alphavillen valmistumisaika sijoittuu lisäksi 1960-luvulla alkaneeseen merkittävään ajanjaksoon, jolloin Godardin kaltaiset modernin elokuvan pioneerit saivat jalansijaa ranskalaisessa elokuvassa. Tästä uudeksi aalloksi kutsutusta ilmiöstä juuri Godardin ja Alphavillen valinta tutkimuskohteeksi vaikuttaa luonnolliselta, koska elokuvan käsittelemät teemat teknologian uhkakuvista ovat edelleen ajankohtaisia. Elokuvassa Alpha 60 -kone rajoittaakin kaupunkilaisten valinnanvapautta yhdistämällä heidät kontrolloituun kollektiiviseen tietoisuuteen, kunnes päähenkilö agentti Lemmy Caution saapuu pelastamaan tilanteen. Tämä konteksti tekee siitä kiinnostavan tutkimuskohteen mediatutkimuksen näkökulmasta.

Tutkimuskirjallisuuden perusteella eksistentialistisille tutkimuksille vaikuttaa olevan yhteistä se, ettei eksistentialismi ole niinkään työkalu kuin tarkastelun keskipiste, joka kulminoituu tietoisuuden ja kokemuksellisuuden tutkimuksena, kuten tässäkin tutkielmassa. Tämän tutkielman analyysiosio keskittyy näin ollen juuri ihmisen valinnanvapauden, tietoisuuden ja rakkauden kautta elokuvan tärkeiden teemojen avartamiseen. Tutkielman kannalta Sartren teorian tärkeimmäksi osaksi nousee hänen teoksensa L'Être et le Néant (1943), jossa hän esittelee keskeiset käsitteensä. Sartren ajattelu toimiikin hyvänä vastakohtana Alphavillen tietoisuuskäsitykselle, koska hänen teoriansa mukaan kollektiivinen tietoisuus estää ihmisen aidon vapauden toteutumisen, joka on aina pohjimmiltaan yksilöllinen. Elokuvan ja Sartren eksistentialistinen sanoma vaikuttaa lopulta olevan, että teknologia vaarantaa monia inhimillisiä piirteitämme, jos annamme sille liikaa valtaa yhteiskunnassamme.