Tieteen kielen yleistajuistamisen suuntaviivoja: Erikoiskielten terminologian ymmärrettävyys ja luettavuus Turun yliopiston väitöstiedotteissa

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee Turun yliopiston vuonna 2011 julkaistujen väitöstiedotteiden terminologian ymmärrettävyyttä ja luettavuutta. Tutkimuskohteina ovat erikoiskielten termit ja niiden välinen sidosteisuus. Ymmärrettävyyttä tarkastellaan määrällisesti vertaamalla yleiskielestä poikkeavaa sanastoa Kielitoimiston sanakirjaan. Leksikaalista luettavuutta lähestytään laadullisesti synonymian, toiston ja selittämisen näkökulmista sekä teema–reema-analyysilla. Tutkimusaineisto sisältää 60 ihmis- ja luonnontieteiden väitöstiedotetta. Tekstianalyysissa ovat mukana myös lyhenteet.

Työssä eritellään selkeän ja ymmärrettävän ilmaisun perustekijöitä sekä sanastotyön ja tieteen kielen luonnetta. Lisäksi siinä tarkastellaan tieteen popularisoinnin käsitettä ja Turun yliopiston väitöstiedotuskäytänteitä. Tutkimuskirjallisuuteen lukeutuu tekstintutkimusta, kielenhuoltoa ja yhteisöviestintää koskevia julkaisuja sekä tiedotusoppaita. Tutkielmassa hyödynnetään myös yliopistolaitosta ja tiedepolitiikkaa käsittelevää lähdekirjallisuutta sekä ajankohtaisia uutisointeja.

Aineistoanalyysista käy ilmi, että luonnontieteitä käsittelevissä tiedotteissa käytetään vaikeaselkoista terminologiaa ihmistieteitä selvästi enemmän sekä leipätekstissä että otsikkotasolla: epäselväksi jäi keskimäärin joka 27. sana tai lyhenne. Ihmistieteitä koskevissa tiedotteissa joka 395. sana ei sisältynyt Kielitoimiston sanakirjaan. Vaikeita lyhenteitä ihmistieteiden tiedoteteksteissä ei ollut lainkaan. Sanakirjan perusteella vaille merkitystä jäi seitsemän luonnontieteitä koskevaa pääotsikkoa, ihmistieteitä käsittelevissä otsikoinneissa kaikki sanat sisältyivät suomen yleiskieleen. Oman lisänsä tekstien vaikeaselkoisuuteen toivat tietyn erikoisalan symboli- tai nimikejärjestelmään kuuluvat lyhenteet ja merkkijonot. Tiedotteissa esiintyi huomattava määrä myös sellaisia abstrakteja käsitteitä, jotka ovat yleiskielisiä mutta vaikeaselkoisiksi tulkittavia.

Termien merkityksiä ja suhteita osoitettiin monipuolisesti toiston, synonymian ja selittämisen avulla, joskin leksikaalista koheesiota olisi voinut olla runsaammin. Informaatiota kuljetettiin osassa tekstejä sujuvasti, mutta toisinaan termien merkitysten oletettiin olevan ennestään tuttuja termin virkkeenalkuisen teemaposition perusteella. Luettavuutta hankaloittivat abstrakti sanasto ja paikoin löyhä informaatiorakenne.

Maallikkolukijan ajatusmaailman huomioiminen tiedettä popularisoitaessa vähentäisi tiedon aukkokohtia, ja tutkielman tulokset kannustavatkin valitsemaan mahdollisimman yleiskielisen esitystavan laajalle yleisölle viestiessä. Toisaalta vaikean termistön käytön syynä voi olla puhtaasti tieteen kielen luonne; tietylle asialle tai ilmiölle ei välttämättä ole löydettävissä sitä tarkoin kuvaavaa nimitystä.