Kulutusverotuksen reunaehdot Euroopan unionissa

Abstract

Viime aikoina verotuksen painopistettä on pyritty siirtämään yhä enemmän työn ja yrittämisen verotuksesta kulutusverotukseen. Erityisiä kulutusveroja ovat joihinkin tiettyihin hyödykkeisiin kohdistuvat verot, kuten tupakka- tai polttoainevero. Kulutusverotus on harmonisoitu direktiivein Euroopan unionin toimesta tiettyjen kulutusverojen osalta. Harmonisoinnin tarkoituksena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Kulutusveroista, jotka eivät ole harmonisoinnin piirissä, saavat jäsenvaltiot vapaasti määrätä. Verotus ei kuitenkaan saa olla Euroopan unionin lainsäädännön vastaista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä tavoin kulutusta verotetaan Euroopan unionissa, keskittyen erityisiin kulutusveroihin. Tutkielmassa pyrittiin myös selvittämään, millaisissa tilanteissa Euroopan unioni on puuttunut jäsenvaltioidensa kulutusverotukseen ja millaisissa tilanteissa verotuksen on katsottu rikkovan Euroopan unionin säännöksiä. Tärkeimpiä periaatteita ovat kielletyn valtiontuen määritelmä, syrjimättömyys- sekä vapaan liikkuvuuden periaatteet. Tämä pro gradu -tutkielma on metodiltaan pääosin oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus, jonka tarkoituksena on tutkia ja tulkita voimassa olevaa oikeutta. Metodina käytetään myös paikoitellen oikeusvertailua verrattaessa kulutusverotusta kansainvälisesti. Aihetta tutkitaan voimassa olevan lainsäädännön, lain esitöiden, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden avulla. Erityisesti tutkielmassa on tutkittu Euroopan unionin oikeuskäytäntöä kotimaisen jäädessä vähemmälle huomiolle. Johtopäätöksinä yhteenvedossa todetaan, että vaikka näennäisesti jäsenvaltioilla on oikeus päättää vapaasti omista kulutusveroistaan, Euroopan unioni on herkästi puuttunut niiden sääntelyyn katsoessaan lain rikkovan EU:n säädöksiä. Erityisesti silloin, jos kansallinen kulutusvero rikkoo Euroopan unionin toiminnasta solmittua sopimusta ja perusvapauksia, on Euroopan unionissa ryhdytty toimiin lain muuttamiseksi. Mikäli kansallisessa kulutusverossa on ristiriitaisuuksia annetun direktiivin kanssa, on tulkinnalla suurempi merkitys ja rikkomuksia tulkitaan tapauskohtaisesti eikä toimia tulkitaan EU-oikeuden vastaiseksi niin herkästi.