Diskursiivinen todellisuuden tuottaminen poliittisen talouspuheen kontekstissa.

Abstract

Käsillä olevassa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan niitä poliittisen talouspuheen kontekstissa ilmeneviä diskursiivisia todellisuuden tuottamisen tapoja, joilla talouspolitiikan kentän toimijat pyrkivät perustelemaan ja oikeuttamaan tavoitteitaan sekä päämääriään. Tutkielmassa kiinnostus on kohdistunut niihin vakuuttamisen, oikeuttamisen ja suostuttelun tapoihin ja keinoihin, joita toimijat käyttävät pyrkiessään perustelemaan erilaisia (talous)politiikan toimenpiteitään tai toimenpide-ehdotuksiaan. Lisäksi tutkielman kiinnostus kohdistuu siihen, pyritäänkö aineistossa tuottamaan vaihtoehdottomuutta näiden tapojen ja keinojen taustaksi. Toisin sanoen, pyritäänkö tiettyjen toimijoiden (talous)politiikkaa tai poliittisia toimenpide-ehdotuksia saada näyttämään esimerkiksi tietynnäköisiltä vaihtoehdottomilta tosiasioilta, ja pyritäänkö vaihtoehdottomuutta tuottamaan erilaisin retorisin ja diskursiivisin tavoin. Näiden lisäksi tutkielmassa kiinnitetään huomiota siihen, eroavatko talouspuheen tuottamisen tavat riippuen vallitseeko ajankohtana hyvä vai huono talouden suhdanne.

Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa toimii diskurssianalyysi, jonka avulla työssä on pyritty paikallistamaan niitä talouspuheen tuottamisen kannalta keskeisiä diskursseja, joita aineistosta nousee esille. Tämän lisäksi analyysi on kohdistunut niihin retorisiin todellisuuden tuottamisen tapoihin, joiden avulla toimijat näitä keskeisiä diskursseja pyrkivät konstruoimaan ja uusintamaan. Analyysissä on kiinnitetty huomiota myös niihin retorisiin elementteihin, jotka aineiston perusteella toimivat näiden keskeisten diskurssien rakentumisen pohjana ja taustana. Tutkielma ja tutkimusasetelma asemoituvat näin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen piiriin. Aineistona tutkielmassa toimii valikoidut hallitusohjelmat.

Diskurssien avulla rakennetaan sosiaalista ja yhteiskunnallista todellisuutta. Myös poliittisen kentällä sosiaalinen todellisuus rakentuu diskurssien ja diskurssien tuottamisesta käytävien määrittelykamppailujen kautta. Erilaiset poliittiset toimijat pyrkivät näiden kamppailujen kautta rakentamaan omalta kannaltaan mahdollisimman edullista sosiaalista ja yhteiskunnallista todellisuutta, jonka avulla voidaan omia politiikan linjoja ja toimenpide-ehdotuksia oikeuttaa ja perustella. Eräs keskeisistä oikeuttamisen ja perustelemisen tavoista on aineiston perusteella vaihtoehdottomuuden tuottaminen erilaisin retorisin keinoin. Talouspuheen retoriikat näyttäytyvät nykypäivänä koko yhteiskuntaa läpäisevänä perustelemisen keinona ja harvana tai ainoana hyväksyttynä puhetapana esimerkiksi talouspolitiikan linjauksia perusteltaessa.