Persoonallisuushäiriöiden yhteys henkirikoksiin

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan persoonallisuushäiriöiden yhteyttä henkirikosten tekemiseen. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, ja analyysin kohteena oli kahdeksan vertaisarvioitua artikkelia. Persoonallisuushäiriöitä tarkasteltiin DSM-luokituksen mukaisesti A-, B- ja C-ryhmiin jaoteltuna sekä erillisinä ilmiöinä psykopatian ja vaikean persoonallisuushäiriön osalta. Keskeisten tulosten mukaan erityisesti A- ja B-ryhmän persoonallisuushäiriöt ovat yhteydessä henkirikoksiin, ja vaikea persoonallisuushäiriö sekä psykopatia näyttäytyvät voimakkaimmin vakavien tekojen taustalla. Tutkimuksissa ilmeni myös eroja henkirikoksen luonteessa ja uhrin valinnassa eri häiriöryhmien välillä. Persoonallisuushäiriöt voivat vaikuttaa niin väkivallan asteeseen, suunnitelmallisuuteen kuin tekijä-uhri-suhteen laatuun. Henkilöt, joilla on persoonallisuushäiriö tai psykopatia, tappoivat useammin tuttavan. Vaikea persoonallisuushäiriö oli merkittävästi yhteydessä tuntemattoman tappamiseen. Tutkielma jäsentää aiempaa tutkimustietoa tavalla, joka voi tukea kriminologista riskinarviointia ja edistää henkirikoksen ennaltaehkäisyä ymmärtämällä tekijöiden persoonallisuusprofiileja tarkemmin. Tutkielman perusteella persoonallisuushäiriöt muodostavat merkittävän yksilötason taustatekijän henkirikoksissa, mutta ne eivät yksin selitä väkivallan syntyä. Tulokset korostavat moniulotteisen tarkastelun merkitystä ja osoittavat tarpeen jatkotutkimukselle, joka yhdistää psykososiaaliset, biologiset ja persoonallisuuteen liittyvät tekijät ymmärtääkseen paremmin väkivaltaisen käyttäytymisen taustaa.