The Humane City: People, places, and practices in precarious urban spaces
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
This doctoral thesis is about the humane city. Using ethnographic research methods, I constitute an understanding of a humane city: a city of vulnerability, solidarity, and informal life. I have carried out ethnographic research in urban public space in Finland by volunteering at an outreach station (Article I), hanging out at a forest pub (Article II), and going along informal recyclers (Article III). The findings from these articles highlight the agency of people who manage and resist precarity in urban everyday life. In the humane city that is proposed by this thesis, the practices of people are taken seriously as a voice that constructs everyday knowledge in the city.
This doctoral thesis is about the humane city. Using ethnographic research methods, I constitute an understanding of a humane city: a city of vulnerability, solidarity, and informal life. I have carried out ethnographic research in urban public space in Finland by volunteering at an outreach station (Article I), hanging out at a forest pub (Article II), and going along informal recyclers (Article III). The findings from these articles highlight the agency of people who manage and resist precarity in urban everyday life. In the humane city that is proposed by this thesis, the practices of people are taken seriously as a voice that constructs everyday knowledge in the city.
The thesis reveals the centrality of particular urban places – the Kontula shopping centre (Helsinki) and the forest pub in Varissuo (Turku) – and practices – the informal recycling of cans and bottles – to the ways precarity is navigated in the city. These aspects outplayed as important sources of security and stability amidst an instable, precarious life. The thesis calls for understanding the mechanisms through which precariousness and ‘the humane’ become constructed in urban space, which is necessary for the social sustainability of our cities, and for making them more humane places to live.
Inhimillinen kaupunki: Ihmiset, paikat ja arjen käytänteet prekaareissa kaupunkitiloissa
Tämä väitöskirja käsittelee inhimillistä kaupunkia. Etnografisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen muodostan käsityksen inhimillisestä kaupungista: haavoittuvuuden, solidaarisuuden ja epävirallisen elämän kaupungista. Olen toteuttanut etnografista kenttätutkimusta julkisessa kaupunkitilassa Suomessa vapaaehtoistyöskentelemällä liikkuvassa päiväkeskuksessa (Artikkeli I), hengailemalla metsäpubissa (Artikkeli II) sekä kulkemalla epävirallisten kierrättäjien mukana (Artikkeli III). Näiden kolmen artikkelin löydökset tuovat esiin ihmisten toimijuutta, kun he hallitsevat ja vastustavat epävarmuuksia arjessa. Väitöskirjassa esitetyssä inhimillisessä kaupungissa ihmisten käytänteet nähdään merkittävänä äänenä, joka tuottaa arkipäiväistä tietoa kaupungista.
Lähestyn inhimillistä kaupunkia prekaariuden käsitteen kautta, jolla viitataan epävarmuuden tilaan ja kokemukseen. Epävarmat olosuhteet työssä, asumisessa, terveydessä ja kaupunkiympäristössä paljastavat ihmisten haavoittuvuutta sekä muokkaavat tapoja, joilla ihmiset elävät, kokevat ja toimivat arjen kaupunkitilassa. Väitöskirja osoittaa, että epävarmuus on suhteellinen käsite, joka syntyy liikkuvuuden, verkostojen, palveluiden, ja sosiaalisuuden risteävissä tiloissa. Väitöskirja tuo esiin, että epävarmuuksien tiloissa voi syntyä myös inhimillistä tilaa solidaarisuuden, kompromissien, hoivan ja luottamuksen rakentamisen kautta. Väitöskirja korostaa ihmisten taitoja ja hiljaista tietoa, joita kutsutaan väitöskirjassa ”arjen taituruudeksi”. Se ilmenee ihmisten toimiessa kaupungin epävirallisessa elämässä, mitä luonnehtivat joustavuus ja improvisoidut tilakäytöt.
Väitöskirja tuo esiin tiettyjen paikkojen – Kontulan ostoskeskuksen (Helsinki) ja Varissuon metsäpubin (Turku) – sekä käytäntöjen – pullojen ja tölkkien epävirallisen kierrättämisen – merkityksen epävarmuuksien navigoinnille kaupungissa. Ne osoittautuivat tärkeiksi turvallisuuden ja vakauden lähteiksi epävakaan ja epävarman elämän keskellä. Väitöskirja peräänkuuluttaa ymmärtämään mekanismeja, joiden kautta prekaarius ja inhimillisyys rakentuu kaupunkitilassa. Se on tärkeää, jotta voimme edistää kaupunkien sosiaalista kestävyyttä ja tehdä niistä inhimillisempiä paikkoja asua.
Sarja
Turun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis Turkuensis, Ser. AII: Biologica - Geographica- Geologica|429
Saavutettavuusominaisuudet
Navigointi mahdollista, kuvilla vaihtoehtoiset kuvaukset, taulukot saavutettavia, looginen lukemisjärjestys