YBa2Cu3O(7−δ)-ohutkalvojen kriittisen virtatiheyden parantaminen nollakentässä monikerrosrakenteilla

dc.contributor.authorTuomola, Aino
dc.contributor.departmentfi=Fysiikan ja tähtitieteen laitos|en=Department of Physics and Astronomy|
dc.contributor.facultyfi=Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Science|
dc.contributor.studysubjectfi=Fysiikka|en=Physics|
dc.date.accessioned2023-03-21T15:26:39Z
dc.date.available2023-03-21T15:26:39Z
dc.date.issued2023-03-15
dc.description.abstractYBa2Cu3O(7−δ) (YBCO) suprajohteen kiderakenteen ja nollakentän kriittisen virtatiheyden Jc,0 tiedetään huononevan voimakkaasti YBCO:n paksuuden kasvaessa. Paksumpien suprajohdekalvojen valmistamista pidetään kuitenkin tärkeänä keinona suprajohdenauhojen kriittisen virran Ic kasvattamisessa. Tällöin kriittisen virtatiheyden Jc,0 pitäisi kuitenkin pysyä vakiona paksuudesta riippumatta. Aiemmissa tutkimuksissa YBCO:n paksuudesta riippuva kiderakenteen ja Jc,0:n huononeminen on kuitenkin onnistuttu välttämään YBCO/oksidi-monikerrosrakenteilla, joissa yhden paksun YBCO-kerroksen sijaan YBCO jaetaan useampaan oksidivälikerroksella erotettuun kerrokseen. Tällöin oksidivälikerros toimii uutena kasvualustana seuraavalle YBCO-kerrokselle, jolloin koko kalvon kiderakenne pysyy hyvänä. Tässä työssä tutkittiin YBCO/CeO2- monikerrosrakenteen vaikutusta YBCO:n nollakentän kriittiseen virtatiheyteen Jc,0 ja pyrittiin selvittämään optimaalisin monikerrosrakenne mahdollisimman korkean Jc,0:n saavuttamiseksi. CeO2 valittiin välikerrosmateriaaliksi, sillä sen kiderakenne on lähes täysin yhteensopiva YBCO:n kiderakenteen kanssa. Monikerrosrakenteen optimointi aloitettiin CeO2-kerroksen kasvatuslämpötilan ja paksuuden optimoimisella. Tutkittavat näytteet valmistettiin laserhöyrystyksellä, jonka jälkeen näytteitä tutkittiin röntgendiffraktiolla, atomivoimamikroskopialla sekä magnetometrisillä mittauksilla. CeO2:n optimaalisimmaksi kasvatuslämpötilaksi saatiin 700 ◦C ja paksuudeksi 20 nm. Lopuksi PLD:llä valmistettiin kaksi YBCO/CeO2-monikerrosrakennetta, jossa toisessa oli neljä ja toisessa kahdeksan erillistä YBCO-kerrosta. Lisäksi valmistettiin vertailunäyte. Kaikissa näytteissä YBCO:n yhteispaksuus oli yhtä suuri. Jaettaessa YBCO kahdeksaan erilliseen kerrokseen sen kiderakenne heikkeni ja myös suprajohtavuusominaisuudet huononivat. Neljällä YBCO-kerroksella saavutettiin kuitenkin toivottu kiderakenteen parantuminen sekä Jc,0:n kasvu. Nelikerroksisella YBCO/CeO2-monikerrosrakenteella saavutettiin 25 % nousu nollakentän kriittisessä virtatiheydessä. Havaitut tulokset osoittavat selkeästi, että monikerrosrakenteilla saavutetut optimaaliset kerrospaksuudet voivat tarjota uusia ratkaisumalleja suprajohdenauhojen teolliseen optimointiin.
dc.format.extent50
dc.identifier.olddbid191375
dc.identifier.oldhandle10024/174464
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/17619
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2023031732256
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightsavoin
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/174464
dc.subjectYBCO, kriittinen virtatiheys, nollakenttä, CeO2, monikerrosrakenne
dc.titleYBa2Cu3O(7−δ)-ohutkalvojen kriittisen virtatiheyden parantaminen nollakentässä monikerrosrakenteilla
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Gradulopullinen.pdf
Size:
2.58 MB
Format:
Adobe Portable Document Format