“Näen kuinka paksu lasiseinä minun ja muiden ihmisten välillä on.” : Yläkouluikäisten kokemuksia yksinäisyydestä ja ostrakismista

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia kokemuksia yläkouluikäisillä nuorilla on koulussa kokemastaan yksinäisyydestä ja ostrakismista, sekä millaisia keinoja heillä on oman tai toisten yksinäisyyden helpottamiseen. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä nuorten kokemasta yksinäisyydestä ja ostrakismista, sekä tuottaa tietoa siitä, miten oppilaitoksissa voitaisiin tunnistaa ja ehkäistä yksinäisyyttä. Tavoitteena on lisätä myös ymmärrystä yksinäisyydestä ja ostrakismista ilmiönä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Robert S. Weissin sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden teoria, sekä sosiaalipsykologi Kipling D. Williamsin teorian ostrakismista. Tämän lisäksi tutkimuksessa käytettiin aiempaa tutkimustietoa lasten ja nuorten yksinäisyydestä. Tutkimuksen aineistona käytettiin School to Belong –ohjelman keräämää yksinäisyyskyselyn aineistoa vuodelta 2023. School to Belong -ohjelman taustalla ovat Turun Yliopiston opettajankoulutuslaitos ja HelsinkiMissio yhteistyössä Aluehallintoviraston ja Opetushallituksen kanssa, ja sen tavoitteena on kehittää pitkäkestoinen toimintamalli yksinäisyyden tunnistamiseksi ja vähentämiseksi Suomen kaikissa oppilaitoksissa. School to Belong –ohjelman yksinäisyyskyselystä tutkimuksen aineistoon rajattiin 114 vastaajaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, tutkimuksessa käytettyyn teoreettiseen viitekehykseen nojaten. Tulosten perusteella yksinäisyys aiheuttaa nuorten arjessa vaikeita psyykkisiä oireita, kuten eristäytyneisyyttä, masennusta, negatiivisia ajatuksia itsestään ja elämästä, sekä erilaisia kipuja. Nuoret ovat myös epävarmoja oman ja toisten yksinäisyyden helpottamisesta ja toivovat tähän aikuisilta ja oppilaitoksen henkilökunnalta apua ja ratkaisuja. Tuloksissa myös ilmeni, että ostrakismi oli yleinen kokemus nuorten arjessa. Ostrakismi näkyy nuorten arjessa muun muassa syrjintänä, kiusaamisena, huomiotta jättämisenä sekä sosiaalisena vetäytymisenä. Huomion arvoista tuloksissa oli nuorten kuvaukset ostrakismin non-verbaalisuudesta. Nuorten kuvauksissa ostrakismi esiintyi oppilaitoksessa huomiotta jättämisenä, katseina ja eleinä. Tutkimustulokset vahvistivat aiempaa tutkimusta yksinäisyydestä ja ostrakismista. Tutkimus toteutettiin pro gradu -tutkielmana, joten käytetty aineisto on pieni ja tutkimuksen tulokset suuntaa antavia. Tulokset antavat kuitenkin ajankohtaista tietoa siitä, että oppilaitokset ovat tärkeässä roolissa ehkäisemässä ja vähentämässä yksinäisyyttä ja tämä on tutkimustulosten valossa myös nuorten toive.