Äidinmaidon kortisolipitoisuuden yhteys vauvan emotionaaliseen tarkkaavaisuuteen kahdeksan kuukauden iässä

Abstract

On osoitettu, että mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa siihen, miten ihmiset havaitsevat ja tunnistavat emotionaalissävytteisiä ärsykkeitä. Tutkimukset antavat myös viitteitä siitä, että varhaislapsuuden stressi voi vaikuttaa lapsen emotionaaliseen tarkkaavaisuuteen. Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tutkia äidinmaidon kortisolipitoisuuden välityksellä tapahtuvaa varhaislapsuuden ohjelmoitumista ja sen yhteyksiä vauvan emotionaaliseen tarkkaavaisuuteen. Selvitän, onko äidinmaidon kortisolipitoisuus vauvan kahden ja kuuden kuukauden iässä yhteydessä vauvan emotionaaliseen tarkkaavaisuuteen kahdeksan kuukauden iässä. Lisäksi ollaan kiinnostuneita siitä, onko äidin aiempien synnytysten lukumäärä (ensi- tai uudelleensynnyttäjyys) ja lapsen sukupuoli yhteydessä eroihin maitokortisolipitoisuudessa tai vauvan emotionaalisessa tarkkaavaisuudessa.

Tämän tutkielman aineisto (n=89) on osa FinnBrain-kohorttitutkimusta, joka selvittää perimän, raskauden- ja varhaislapsuudenaikaisten tekijöiden sekä ympäristön vaikutuksia lapsen kehitykseen. Emotionaalista tarkkaavaisuutta tutkittiin silmänliikekokeella overlap-menetelmää käyttäen. Koeasetelmassa vauvoille esitettiin neutraaleja, iloisia ja pelokkaita kasvonilmeitä, kasvojen muotoisia kontrollikuvia ja tarkkaavaisuutta houkuttelevia häiriöärsykkeitä, ja mitattiin, miten nopeasti tai todennäköisesti vauvan katse siirtyy kasvoista häiriöärsykkeeseen. Emotionaalisen tarkkaavaisuuden tarkastelua varten muodostettiin erilaisia muuttujia, jotka kuvasivat tarkkaavaisuusvinoumia (tarkkaavaisuusvinoumat kasvoja ja pelokkaita kasvoja kohtaan) sekä katseen siirtymisen todennäköisyyttä ja aikaa erikseen kaikista eri kasvonilmeistä kohti häiriöärsykettä.

Korrelaatioiden perusteella runsaampi maitokortisolipitoisuus (2 kk) oli yhteydessä siihen, että vauvan tarkkaavaisuuden kiinnittyminen eri kasvonilmeisiin oli heikompaa, eli häiriöärsyke vie vauvan tarkkaavaisuuden pois kasvoista herkemmin. Maitokortisolipitoisuus kuuden kuukauden iässä ei ollut yhteydessä emotionaaliseen tarkkaavaisuuteen. Havaittiin, että ensisynnyttäjien äidinmaidossa oli runsaammat kortisolipitoisuudet verrattuna uudelleensynnyttäjien äidinmaitoon. Runsaampi kortisolipitoisuus oli yhteydessä siihen, että ensisynnyttäjien vauvoilla oli uudelleensynnyttäjien vauvoihin verrattuna suurempi todennäköisyys siirtää katseensa pois iloisista ja pelokkaista kasvonilmeistä. Sukupuolieroja tarkasteltaessa havaittiin, että kahden kuukauden iässä runsaampi maitokortisolipitoisuus oli pojilla yhteydessä lyhyempään katseluaikaan iloisessa kasvonilmeessä ja tytöillä taas lyhyempään katseluaikaan pelokkaassa kasvonilmeessä.

Äidin maitokortisolipitoisuuden (2 kk) ja kasvoihin kohdistuvan tarkkaavaisuusvinouman välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä, kun otettiin huomioon äidin aiempien synnytysten lukumäärä sekä masennus- ja ahdistusoireet, lapsen sukupuoli sekä ensi- ja uudelleensynnyttäjyyden/lapsen sukupuolen ja maitokortisolin (2 kk) yhdysvaikutus. Tarkasteltaessa pelokkaisiin kasvoihin kohdistuvaa tarkkaavaisuusvinoumaa (pelokkaat vs. ei-pelokkaat kasvot) havaittiin trenditasolla tyttöjen ja poikien välisiä eroja siten, että runsaampi kortisolipitoisuus oli yhteydessä tytöillä pienempään ja pojilla suurempaan tarkkaavaisuusvinoumaan pelokkaita kasvoja kohtaan. Vaikka efekti oli pieni, tulos on yhdenmukainen aiempien tutkimusten kanssa, joissa on myös havaittu maitokortisolipitoisuuden vaikuttavan eri tavalla tyttöihin ja poikiin. Maitokortisolin tutkiminen on kuitenkin tutkimusalana uusi ja sen tutkimista on tärkeää jatkaa, jotta saadaan enemmän tietoa siitä, miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen.