Avattaret museoiden kulttuuriperintötyössä : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus vertaisarvioiduista artikkeleista vuosilta 2015-2025
Ladataan...
1002.79 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Teen selkoa tässä tutkielmassa esittämääni päätutkimusongelmaan siitä, miten avattaria käytetään museoiden harjoittamassa kulttuuriperintötyössä vertaisarvioitujen artikkelien mukaan. Pääongelman ratkaisuun olen käyttänyt systemaattista kirjallisuuskatsausta. Lähtöaineisto koostui kaikkiaan 80 vertaisarvioidusta artikkelista. Hain ne utuvolter-tietokannasta ja ne koostuivat humanistisen tieteenalan julkaisuista. Seulonnan jälkeen analyysiin jäi kaikkiaan seitsemän artikkelia. Kirjallisuuskatsauksen vaiheittaisessa toteutuksessa hyödynsin niin sanottua Finkin mallia. Artikkelien seulonnan vaiheet ja kriteerit esitän PRISMA-vuokaaviolla. Analyysissä käytin sisällönanalyysiä.
Vastauksena tutkimusongelmaan esitän, että avattaria käytetään sekä museoiden tavanomaisissa ja toiminnallisissa näyttelytoteutuksissa että virtuaalitoteutuksissa 3D-mallisina ilmentyminä pääasiassa tarinankertojina ja oppaina, mutta rooliksi voi muodostua myös todistajana, museovierailijana tai testattavana toimiminen. Lisäksi avattaria käytetään oppimisen tukemisessa, museokokemuksen parantamisessa sekä museon toiminta-ajatuksen tähdentämisessä. Museokokemus parantuu avattarien vuorovaikutteisuuden ansiosta ja museon toiminta-ajatus tähdentyy inkarnoituneiden ja museon toiminta-ajatukseen tiiviisti kytkeytyneiden historiallisten henkilö- tai aikalaisavattarien vuoksi.
Tutkimustulos vahvistaa aikaisempaa käsitystä siitä, että kulttuuriperintökohteissa ja täten myös museoissa avattarien esiintyminen painottuu näyttelytoteutuksiin. Koska tämän tutkielman tarkastelua kehystää museon toiminta, muodostui avattarien roolitus monimuotoiseksi. Avattaret toimivat pääosin museo-oppaina ja tarinankertojina, joista jälkimmäinen on merkityksellinen museoiden kulttuuriperintötyön kannalta. Esimerkiksi vaikean kulttuuriperinnön olemassaoloa voidaan vahvistaa todistaja-avattarella, joka on yksi tarinankerronnallinen muoto eli alaluokka tarinankertoja-avattarelle.