Octopus- ja Ocusweep-näkökenttien vertailu glaukoomapotilailla

Abstract

Glaukooma on näköhermon progressiivinen sairaus, jonka seurauksena näköhermon nystyyn ja verkkokalvon hermosäiekerrokseen syntyy vaurioita, mikä johtaa yleensä puutoksiin näkökentässä. Glaukooman yleisin muoto, avokulmaglaukooma, on iäkkäillä silmän ikärappeuman jälkeen toiseksi yleisin näkövammaisuuden syy. Glaukooman diagnostiikassa ja seurannassa näkökenttätutkimukset ovat merkittävässä roolissa. Eniten tieteellistä tutkimusta on tehty Humphrey- ja Octopus-automaattiperimetreillä. Tässä tutkimuksessa vertailtiin uudempaa Ocuspecto Oy:n kehittämää Ocusweep-näkökenttätutkimuslaitetta yleisesti käytössä olevaan Octopus 900-näkökenttätutkimuslaitteeseen glaukoomaa sairastavilla potilailla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, havaitseeko Ocusweep-näkökenttätutkimus glaukoomapotilaiden näkökenttäpuutosalueet yhtä tehokkaasti kuin perinteisemmin käytetty Octopus-näkökenttätutkimus, ja ovatko puutosalueet vertailukelpoisia Octopus- ja Ocusweep-menetelmissä. Tutkimukseen osallistui 35 vuosina 2016 – 2018 Turun yliopistollisen keskussairaalan silmäklinikalla käynyttä henkilöä, joista ennalta määriteltyjen luotettavuuskriteereiden mukaisesti hyväksyttiin 28. Tutkittavilla oli aiemmin diagnosoitu glaukooma sekä siihen liittyviä näkökenttäpuutoksia. Tutkimuksessa tutkittavalle silmälle tehtiin testeinä Octopus SAP 24-2 ohjelma ja Ocusweep SAP 24-2-ohjelma kaksi kertaa, joista vertailussa käytettiin jälkimmäistä testauskertaa oppimisvaikutuksen minimoimiseksi. Näkökenttäpuutosalueeksi määriteltiin vähintään kolmen pisteen muodostama yhtenäinen alue näkökentän ylä- tai alapuoliskossa, jonka ero normaalin näkökyvyn viitearvoihin oli vähintään 10 dB Octopusin Corrected comparisons –kaaviossa tai Ocusweepin paikalliset puutokset –kaaviossa. Testataksemme valitsemaamme 10 dB:n määritelmää, vertailimme puutosalueita käyttäen desibelikriteerinä myös arvoja 7 dB, 8 dB ja 9 dB. Tutkimukseen hyväksytyt 28 tutkittavaa olivat iältään 49 –86,2-vuotiaita (keskiarvo 68,7). Hyväksytyistä 11 oli miehiä (39 %) ja 17 naisia (61 %). Tutkimukset tehtiin tutkittavan oikealla silmällä, mikäli se täytti tutkimuskriteerit. Hyväksytyiltä tutkittiin 18 oikeaa silmää (64 %) ja 10 vasenta silmää (36 %). Testin toistettavuuden selvittämiseksi verrattiin ensimmäisen ja toisen Ocusweep-tutkimuskerran kestoa, luotettavuutta ja indeksejä. Näitä olivat Mean Defect (MD), Mean Sensitivity (MS), Square Root of Variance (sLV) ja Diffuse Defect (DD). Ocusweep-testin ensimmäisen ja toisen tutkimuskerran kestossa, luotettavuudessa tai indekseissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Vertailimme myös toisen Ocusweep-tutkimuskerran ja Octopus-tutkimuksen indeksejä. Kaikki indeksit vaikuttivat olevan Octopus-kentässä tilastollisesti merkitsevästi hieman suurempia. Näkökenttäpuutosalueiden määrä oli kummassakin testaustavassa tutkittavilla 0, 1 tai 2, ja menetelmät havaitsivat hyvin pitkälle samat puutosalueet. Puutosalueet vaikuttivat Octopus-tutkimuksessa kuitenkin hieman suuremmilta. Kun defektin raja-arvona käytettiin desibeliarvoa ≥10 dB, olivat Octopus-tutkimuksen näkökenttäpuutosalueet keskimäärin 3,36 pistettä suurempia (95 % CI 1,75; 4,97, p=0,0002). Ero säilyi tilastollisesti merkitsevänä, vaikka puutosalueen desibelikriteerinä käytettiin 9 dB, 8 dB tai 7 dB. Näkökenttäpuutosalueiden määrät vastasivat toisiaan pitkälti Octopus- ja Ocusweep-näkökenttätutkimusmenetelmissä. Vaikka Octopus ja Ocusweep havaitsivat kutakuinkin samat näkökenttäpuutosalueet, vaikuttivat alueet kuitenkin usein hieman suuremmilta Octopus-näkökenttätutkimuksessa.