“It is just as impossible for the same shoe to fit all feet, as it is for the same regimen to agree with all stomachs” : Ruokaan liittyvät terveyskäsitykset 1800-luvun alun Yhdysvalloissa The Journal of Health -lehden mukaan

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani sitä, miten ruuan ajateltiin vaikuttavan terveyteen 1800-luvun toisen neljänneksen Yhdysvalloissa ja sitä, mihin lääketieteelliseen tietoon tämä ajattelu perustui. Lähestyn tutkimusaihettani The Journal of Healthin, populaarin, terveellistä elämäntapaa käsittelevän julkaisun ensimmäisen vuosikerran (1829–1830) kautta.

Terveys näyttäytyi 1800-luvun alun amerikkalaisessa terveysajattelussa kohtuuden ja luonnon lakien käsitteiden kautta. Kohtuus oli terveyden säilyttämisen avain ja oikea toimintatapa. Luonnon lait asettivat terveyden osaksi hallittavaa maailmanjärjestystä: Luoja oli luonut ihmiskehoon rajoja ja tarpeita, joita kunnioittamalla ihminen voi hyvin ja joita rikkomalla ihminen sairastui. Terveyden ylläpito nähtiin ihmisen yhteiskunnallisena velvollisuutena ja omaan ja muiden onneen vaikuttamisena. Luonnon lait kytkeytyivät 1800-luvun alun amerikkalaisessa ajattelussa moraalin lakeihin.

Huolellinen havainnointi ja päättely olivat tärkeimmät ennen 1800-luvun puoltaväliä lääketieteellisen tiedon hankintaan käytetyt menetelmät. Yksityiskohtaista tietoa ruuan biokemiallisista vaikutuksista elimistössä ei vielä ollut. Kaikki yleisessä käytössä oleva ruoka oli The Journal of Healthin kirjoittajien mukaan terveellistä. Terveysongelmia saattoi kuitenkin aiheuttaa ruuan stimuloivuus ja sen valitseminen maun perusteella. Ruoka vaikutti terveyteen ruuansulatusjärjestelmän kautta. Ranskalaisen François Broussais’n vaikutus näkyi The Journal of Healthin kirjoittajien ruuansulatukseen liittyvissä käsityksissä. Ruuansulatuselimistö saattoi sairastua liiallisen stimulaation myötä veren pakkautuessa stimuloituun elimeen, ja sairaus saattoi levitä muihinkin elimiin. Tällaisen stimulaation aiheuttajana oli ruoka, joka oli joko laadultaan liian stimuloivaa tai määrältään liiallista. Täyttä syömättömyyttä ei kuitenkaan suositeltu, vaan oli haettava tasapainoa ja kohtuutta.

Terveyttä edistävää, kohtuullista syömistä neuvottiin tavoittelemaan kahdella tavalla: syömällä silloin kun oli nälkä ja lopettamalla heti nälän laannuttua sekä syömällä yksinkertaista ruokaa, jota ei ollut tehty herkulliseksi esimerkiksi maustein ja kastikkein. Herkullinen maku ja ruokalajien runsaus sai ihmisen syömään yli oman tarpeen. Lihavuuteen liitettiin erilaisia sairauksia, joilta saattoi välttyä liikunnalla ja pidättyvällä ruokavaliolla. Suurimman ruokaan liittyvän terveysuhan muodosti kuitenkin ylensyöminen.