Kopulalauseen subjektipiirteet kahden eri tekstilajin välillä

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen monikäyttöisten lausetyyppien yhteisen lauseenjäsenen, perussubjektin, käyttäytymistä kahden eri tekstilajin kopulalauseissa. Lähestyn kopulalauseen perussubjektia määrällisin menetelmin, mutta hyödynnän analyysissani myös laadullisia menetelmiä. Teoreettinen painopisteeni on kognitiivisen kielitieteen alle kuuluvassa Adele Goldbergin (1995) kehittämässä konstruktiokieliopissa.

Aineistonani toimii vuoden 2020 Suomi24-osakorpus ja saman vuoden suomenkielisistä sanoma- ja aikakauslehdistä koostettu KLK-osakorpus. Korpukset edustavat kutakuinkin kahta eri tekstilajia, Suomi24-korpus verkkokeskustelua ja KLK-korpus lehtikieltä. Aineistoni koostuu 300 yleisimmästä kopulalausekonstruktiosta, joista 150 konstruktiota on peräisin kustakin korpuksesta. Tarkoituksenani on selvittää, miten perussubjekti näissä korpuksissa tyypillisesti käyttäytyy; mukautuuko kopulalauseen subjekti tavallisemmin prototyyppiseen perussubjektiin vai kopulalausekonstruktion tyyppipiirteisiin.

Tutkimukseni on ajankohtainen, sillä samanlaista tutkimusta kopulalauseen subjektista ei ole aikaisemmin tehty. Perussubjektista subjektin prototyyppisenä kategoriana on kielitieteen kentällä käyty runsaasti keskustelua. Tämä tutkimus pyrkii osallistumaan keskusteluun tarjoamalla näkökulmia kopulalauseen subjektiin ja siihen, voiko kopulalauseen subjektia pitää monikäyttöisille lausetyypeille yhteisenä perussubjektina.

Keskeisin tutkimustulokseni on, että kopulalauseiden subjektit mukautuvat tyypillisesti kopulalausekonstruktiolle tyypillisten piirteiden mukaisesti niin, että subjekti hahmottuu staattiseksi, merkitykseltään elottomaksi ja abstraktiksi ja on useimmiten yksikkömuotoinen. Kopulalausekonstruktiolle staattisten tilojen ilmaiseminen on luontaista, ja se ohjaa myös subjektia staattisempaan suuntaan, erotukseksi aktiivisesta, aikaansaavasta agenttisubjektista.