Minäpystyvyyden yhteys ongelmanratkaisuun matematiikassa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa analysoidaan kirjallisuuden perusteella, millainen yhteys minäpystyvyydellä on ongelmanratkaisuun matematiikassa, mitä tekijöitä niiden väliseen yhteyteen liittyy, ja miten opettaja voi vaikuttaa oppilaan minäpystyvyyteen ja ongelmanratkaisukykyyn. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan henkilön omaa arviota siitä, kuinka hyvin hän uskoo selviytyvänsä jostain tietystä tehtävästä. Matemaattinen ongelma on jokin sellainen matemaattinen tehtävä, jonka ratkaisemiseksi yksilön täytyy yhdistellä hänelle tuttuja tietoja ja taitoja uudella tavalla. Kirjallisuudessa on havaittu yhteys minäpystyvyyden ja ongelmanratkaisun välillä. Oppilaan minäpystyvyys on yhteydessä muun muassa oppilaan sitoutuvuuteen matematiikan opiskelua ja ongelmanratkaisua kohtaan, hänen sinnikkyyteensä yrittää ratkaista ongelmia aina vain uudestaan ja ongelmien ratkaisuun liittyvään motivaatioon. Nämä tekijät ovat taas yhteydessä parempiin ongelmanratkaisutuloksiin. Selkeää kausaalista suhdetta eri tekijöiden välillä ei löydetty, sillä toisaalta taas esimerkiksi hyvät tulokset ongelmanratkaisussa kasvattavat motivaatiota, sitoutumista ja minäpystyvyyttä. Sukupuoleen liittyvistä eroista minäpystyvyydessä ja ongelmanratkaisukyvyissä ei voida tutkimusten perusteella vetää mitään tiettyä linjaa, sillä tulokset olivat moninaisia. Opettajan vaikutus oppilaan minäpystyvyyteen ja ongelmanratkaisukykyyn näyttää olevan suuri. Erityisesti opettajan emotionaalinen tuki oppilaita kohtaan on keskeisessä osassa.