Alustatyönsuorittajien työoikeudellinen asema : Erityistarkastelussa EU-oikeuden merkitys alustatyönsuorittajien aseman määrittämiseen Suomessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ja arvioidaan työsuhteen tunnusmerkkien soveltumista alustatyöhön sekä sitä, millaisia vaikutuksia EU-oikeudella on kansalliseen työoikeuden soveltamisalaan. Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia. Tutkimusaineisto koostuu lainsäädännöstä ja sen esitöistä, oikeuskirjallisuudesta sekä oikeuskäytännöstä. Alustatyössä työtä tehdään digitaalisen alustan välityksellä ja oikeussuhteessa on kolme osapuolta; alustayritys, asiakas ja työnsuorittaja. Pääsääntöisesti alustat määrittelevät työnsuorittajat itsenäisiksi yrittäjiksi. Alustatyönsuorittajan työoikeudellinen asema määräytyy kuitenkin työsopimuslain 1:1:n soveltamisalan avulla, jossa määritellään työsuhteen tunnusmerkit. Mikäli tunnusmerkit täyttyvät, on kyseinen oikeussuhde työsuhde. Rajanvetotilanteissa on turvauduttava kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon työskentelyn olosuhteet kokonaisuudessaan. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on kehitetty oma tunnusmerkistö unionin oikeuden mukaiselle työntekijän (worker) käsitteelle. Arvioinnissa tukeudutaan objektiivisiin kriteereihin ja kokonaisuuden tarkasteluun. Alustatyöhön liittyvien epävarmuuksien ratkaisemiseksi, EU:n komissio on antanut alustatyötä koskevan direktiiviehdotuksen. Se sisältää työsuhdeolettaman, jonka mukaan alustan ja työnsuorittajan välille syntyy työsuhde, jos alusta käyttää määräysvaltaa työnsuorittamiseen. Olettama on kumottavissa, mikäli kansallisen lainsäädännön, työehtosopimuksen tai jäsenvaltion käytännön mukaan, ottaen huomioon EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännön, kyseessä oleva oikeussuhde ei ole työsuhde. Tutkielmassa havaittiin, että alustatyön organisointitapa vaihtelee alustoittain, minkä vuoksi arviointikriteerien tulkinta on aina tapauskohtaista. EU-oikeudessa ja kansallisessa oikeudessa työsuhteen tunnistamisessa on käytetty samankaltaisia arviointikriteerejä. Alustatyönsuorittajan työoikeudellisessa asemassa on kyse perinteisestä itsenäisen yrittäjän ja työntekijän välisestä rajanvedosta. Tämä tulisi kyetä ratkaisemaan työsuhteen perustunnusmerkkien, täydentävien tunnusmerkkien ja kokonaisarvioinnin perusteella. Lisäksi havaittiin, että direktiiviehdotus rajoittaa liikaa jäsenvaltioiden toimivaltaa työoikeuden soveltamisalan määrittelyssä.