Modernien sedimenttien ajoitus

dc.contributor.authorNummela, Eve
dc.contributor.departmentfi=Maantieteen ja geologian laitos|en=Department of Geography and Geology|
dc.contributor.facultyfi=Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Science|
dc.contributor.studysubjectfi=Maaperägeologia|en=Quaternary Geology|
dc.date.accessioned2025-08-12T21:30:11Z
dc.date.available2025-08-12T21:30:11Z
dc.date.issued2025-08-12
dc.description.abstractSedimenttejä tutkimalla saadaan selville aiemmin vallinneita olosuhteita ja ilmastoja. Ajoittaminen tutustuttaa aikaulottuvuuden sedimenteistä saatavaan dataan. Tässä työssä käsitellään ajoitusmenetelmiä ja niiden soveltuvuutta nuorten sedimenttien ajoituksessa. Työssä tarkastellaan neljää eri ajoitusmenetelmää: optista luminesenssia, 210Pb:ä, 137Cs:a ja kryptotefraa. Optisessa luminesenssissa sedimentin sisältämää kvartsia tai maasälpää säteilytetään valon avulla laboratoriossa, ja vapautuvan energian määrää mitataan. Tästä saadaan selville, kuinka kauan sedimentin sisältämän kvartsin tai maasälvän valoaltistuksesta on aikaa ennen laboratorioaltistusta. Menetelmä soveltuu hyvin monenlaisille sedimenteille, esimerkiksi eolisille sedimenteille, jäätikkösedimenteille ja veteen kerrostuville järvi- ja merisedimenteille. 210Pb-menetelmä perustuu sedimentissä olevaan tukeutumattomaan lyijyn isotooppiin 210. Sedimentti kerrostuu vedessä ja pitää sisällään ilmakehästä tullutta 210Pb:tä. 210Pb:n määrä mitataan ja sen perusteella sovitetaan dataa kahdella eri mallilla. 210Pb-ikiä todennetaan käyttämällä esimerkiksi 137Cs-menetelmää. 137Cs-menetelmä perustuu keinotekoisen radioaktiivisen laskeuman tuottamaan radionuklidiin, joka sitoutuu sedimenttiin, ja jonka määrää mitataan sedimentissä. Sedimentissä näkyy huippuja yleensä vuosien 1963 ja 1986 kohdalla, ja näiden huippujen avulla ajoitetaan muu sedimentti. Käytetään yhdessä 210Pb-menetelmän kanssa. Kryptotefra-ajoitus perustuu tulivuorten purkauksista ilmakehään lentäviin pieniin kappaleisiin, joita löydetään sedimenteistä, ja partikkelien tunnistamisen myötä sedimentin osuuden ikä määritetään. Kryptotefra on kooltaan pientä, ja onkin vaikea havaita. Menetelmä on vielä verrattain uusi, mutta sitä tutkitaan koko ajan enemmän ja löydetään uusia soveltamiskeinoja. 137Cs- ja kryptoteframenetelmät antavat vastaukseksi yksittäisiä kerroksia, joiden avulla muu materiaali voidaan ajoittaa. Optinen luminesenssi antaa vastaukseksi suoraan kalenterivuosia. Yleensä käytetään muutamaa eri ajoitusmenetelmää, jotta iät voidaan varmentaa ja eri menetelmien antamia vastauksia verrata keskenään.
dc.format.extent29
dc.identifier.olddbid199742
dc.identifier.oldhandle10024/182770
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/3001
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2025081282318
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightssuljettu
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/182770
dc.subjectajoitusmenetelmät, 137Cs, kryptotefra, nuoret sedimentit, optinen luminesenssi, 210Pb
dc.titleModernien sedimenttien ajoitus
dc.type.ontasotfi=Kandidaatintutkielma|en=Bachelor's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Nummela_Eve_opinnayte.pdf
Size:
2.16 MB
Format:
Adobe Portable Document Format