Havaintoja itseen viittaamisesta poliitikkojen blogiteksteissä

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani itseen viittaamista neljän perussuomalaisen poliitikon ja neljän vihreän poliitikon blogiteksteissä. Tutkin itseen viittaamista verbin persoonamuotojen, persoonapronominien, passiivimuotojen sekä nollapersoonan osalta. Tarkastelen työssäni, miten itseenviittaamiskäytännöt teksteissä noudattavat politiikan kielen yleisiä konventioita sekä aiemmassa tutkimuksessa havaittuja piirteitä. Lähtökohtanani on näiden kahden puolueen oletettu ideologinen vastakkainasettelu ja se, näkyykö tämä asetelma kielellisisissä valinnoissa itseenviittausten osalta. Pyrin havainnoimaan myös puoleensisäisiä, puolueidenvälisiä sekä paikoin myös sukupuolittaisia eroja ja yhtäläisyyksiä itseenviittaamiskäytännöissä. Lisäksi arvioin itseenviittausten osalta, miten institutionaalistuminen mahdollisesti näkyy poliitikkojen blogikirjoituksissa ja mitkä kielen piirteet voidaan ylipäätään ymmärtää institutionaalisiksi. Työni pohjaa pragmatiikkaan ja diskurssianalyysiin sekä näillä alueilla aiemmin tehtyyn tutkimukseen itseen viittaamisen osalta. Menetelminä käytän lingvististä analyysiä sekä kriittistä dskurssianalyysia. Teen katsauksen myös politiikan kielen tutkimukseen. Kyseessä on laadullinen ja määrällinen tutkimus. Olen kerännyt aineistooni kultakin informantilta saman verran blogikirjoituksia (keskimäärin 8283 sanetta), joista olen erotellut itseen viittaavat muodot. Informantteja on kahdeksan, neljä perussuomalaista ja neljä vihreää poliitikkoa, joista neljä on miehiä ja neljä naisia.

Eroja sekä yhtäläisyyksiä informanttien ja puolueiden välillä löytyi jonkin verran. Perussuomalaisilla suoria itseenviittauksia oli enemmän kuin vihreillä. Sekä perussuomalaiset että vihreät viittasivat itseensä keskimäärin useammin yksikössä kuin monikossa. Vihreät käyttivät teksteissään nollapersoonaa enemmän kuin perussuomalaiset. Perussuomalaiset sen sijaan käyttivät passiivia enemmän kuin vihreät. Myös muutamat yksittäiset piirteet vaikuttivat suositummilta esimerkiksi perussuomalaisilla kuin vihreillä edustajilla, mutta vahvoja päätelmiä puoluekohtaisista käytännöistä ei aineistoni perusteella voida tehdä. Viitteitä puoluekohtaisista ja puoluerajat ylittävistä poliittista blogikirjoittamista määrittävistä käytännöistä kuitenkin löytyi, ja osaa näistä käytännöistä voidaan luonnehtia insitutionaalisiksi. Blogi tekstilajina sallii kuitenkin huomattavaakin yksilökohtaista vaihtelua itseenviittaamiskäytännöissä. Aineistoni oli verrattaen laaja ja etenkin kvantitatiivisen analyysin tuloksia voidaan toivoakseni hyödyntää jatkotutkimuksessa, koska oman tutkimukseni puitteissa kaikkia tuloksia ei ollut mahdollista tarkemmin käsitellä. Mielestäni etenkin tutkimukseeni sisältyvän aineistoanalyysin laajuus tuo mielenkiintoisen lisän aiempaan tutkimukseen erityisesti kvantitatiivisen analyysin osalta.