KOGNITIIVIS-BEHAVIORAALISET INTERVENTIOT TYÖUUPUMUKSEN HOIDOSSA

Abstract

Työuupumus on yleinen, mutta silti alidiagnosoitu vaiva väestössämme, ja se on muodostunut työelämän kiihtymisen myötä merkittäväksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi. Jopa neljänneksen työssäkäyvistä arvioidaan kärsivän vähintään lievästä työuupumuksesta. Työuupumuksen diagnostisia kriteerejä ei ole standardisoitu, ja sitä myös mitataan hyvin erilaisilla mittareilla. Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät ja terapiat ovat lupaavia työuupumuksen hoitotapoja. Niiden käyttöä työuupumuksen hoidossa on tutkittu runsaasti, ja tulokset ovat olleet lupaavia. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on antaa ajankohtainen katsaus kognitiivis-behavioraalisten menetelmien ja terapioiden hyödyllisyydestä työuupumuksen hoidossa, ja antaa ehdotuksia tulevien interventiotutkimusten laadun parantamiseen, jotta tulevaisuudessa voidaan parantaa työuupuneiden potilaiden tunnistamista ja hoitoa. Katsauksen aineistona toimivat alan keskeisistä PubMed- ja PsycInfo-tietokannoista kerätyt interventiotutkimukset. Laajoin hakulausekkein haetuista tutkimuksista valikoitui ennaltamääritettyjen kriteerien mukaan 23 hoito- tai sekundaaripreventiotutkimusta, joissa hoitomuotona käytettiin kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä ja terapioita. Tässä katsauksessa esitellään artikkelien tutkimustuloksia ja pohditaan artikkeleista muodostuvaa kokonaiskuvaa ja sitä, miten tutkimustuloksia voidaan yhdistellä ja hyödyntää työuupumuksesta kärsivien potilaiden hoidossa. Kognitiivis-behavioraalisilla menetelmillä ja terapioilla vaikuttaa olevan selkeää tehoa työuupumuksen hoidossa, mutta tutkimusnäyttö ei ole kiistatonta. Useissa tutkimuksissa interventioryhmän ja kontrolliryhmän välille ei muodostu tilastollisesti merkitseviä eroja työuupumuksesta toipumisessa. Kognitiivis-behavioraalisten menetelmien ja terapioiden tehon kiistattoman varmentamisen esteeksi muodostuu muun muassa interventiotutkimusten kontrolliryhmien rakentamisen vaikeus, työuupumuksen heterogeeninen määrittely, diagnosointi ja mittaaminen sekä kognitiivis-behavioraalisten menetelmien monimuotoisuus. Lisää tutkimuksia aiheesta tarvitaan, ja erityisesti yhtenäistettyjen työuupumuksen diagnoosikriteerien ja mittarien kehittyminen olisi tärkeää työuupumuspotilaiden hoidon kehittymisen mahdollistamiseksi.