Pienimolekyylinen hepariini toistuvien keskenmenojen ehkäisyssä

Abstract

Toistuvat keskenmenot ovat yleinen raskauskomplikaatio, joiden ehkäisyyn on yritetty löytää lukuisia keinoja keskenmenojen etiologiasta riippuen. Määritelmästä riippuen, 1–5% naisista kärsii toistuvista keskenmenoista. Sekä toistuvien keskenmenojen etiologiset tekijät että keskenmenojen ehkäisyyn ehdotetut hoidot ovat kiisteltyjä eri asiantuntijoiden välillä. Yleisesti hyväksyttyjä toistuvien keskenmenojen aiheuttajia ovat vanhempien kromosomaaliset poikkeavuudet, hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta, huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes, tietyt kohdun rakenteelliset poikkeavuudet sekä fosfolipidivasta-aineoireyhtymä. Kuitenkin puolet toistuvista keskenmenoista jää tutkimuksista huolimatta etiologialtaan epäselväksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin pienimolekyylisen hepariinin vaikutusta toistuvien keskenmenojen ehkäisyyn. Aikaisempien tutkimusten valossa pienimolekyylisen hepariinin hyöty on osoitettu ristiriitaiseksi etiologialtaan epäselvien toistuvien keskenmenojen ehkäisyssä. Hyöty on osoitettu lähinnä fosfolipidivasta-aineoireyhtymästä kärsivien naisten kohdalla.

Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin vuonna 2011 julkaistun Habenox-tutkimuksen dataa ja siihen osallistunutta suomalaista potilasjoukkoa (n=112). Tutkimuksessa selvitettiin keskenmenojen lukumäärän, ajankohdan, äidin tukostaipumuksen eli trombofilian, sekä pienimolekyylisen hepariinin vaikutusta raskauden onnistumiseen toistuvista keskenmenoista kärsivillä naisilla.

Tutkimuksen mukaan pienimolekyylisellä hepariinilla ei pystytä ehkäisemään toistuvia keskenmenoja. Käytetyllä lääkityksellä (asetyylisalisyylihappo vs. enoksapariini ja plasebo/asetyylisalisyylihappo) ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta lopputulemaan missään alaryhmäanalyyseissä. Analyysien mukaan ainoastaan edeltäneiden keskenmenojen lukumäärä oli yhteydessä raskauden onnistumisen todennäköisyyteen. Tutkimustulos on saman suuntainen aikaisempien tutkimusten kanssa. Toistuvien keskenmenojen tutkiminen on hankalaa, vaikka kyseessä onkin yleinen ilmiö. Seuranta-ajat tutkimuksissa ovat pitkiä ja tapausten rekrytointi mukaan tutkimuksiin on hidasta. Toistuvia keskenmenoja koskevat termit ja määritelmät vaihtelevat runsaasti eri asiantuntijoiden välillä, minkä vuoksi eri tutkimustulosten vertaileminen keskenään ei ole ongelmatonta.