Tarinan kerronta, muistaminen ja päättelytaidot kuvakertomuksen ymmärtämisessä 5-vuoden iässä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin viisivuotiaiden lasten kuvatarinan ymmärtämistä Parisin ja Parisin (2003) kehittämän kuvakertomusmenetelmän avulla. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten lasten suoriutuminen kuvanarratiivin eri tehtävätyypeistä ovat yhteydessä toisiinsa viiden vuoden iässä. Lopuksi tarkasteltiin vielä tapauslasten vastauksien sekä kuvista kerronnan avulla, miten lapsen yksittäisestä kuvasta kerronta kirjan katseluvaiheessa on yhteydessä tiettyyn eksplisiittiseen kysymykseen vastaamiseen. Tämä tutkimus on osa Satakiel -tutkimusta, jonka vastuullisena johtajana toimii Janne Lepola. Tutkimus toteutettiin erään varsinaissuomalaisen kaupungin viidessä eri varhaiskasvatuksen yksikössä syksyllä 2019. Kuvatarinan ymmärtämisen testi muodostui kolmesta eri osa-alueesta, joita ovat kuvakävely ja sen aikana tapahtunut kuvista kerronta, muistinvarainen kerronta sekä vihjeistetyistä kysymyksistä, jotka sisälsivät eksplisiittiset ja implisiittiset kysymykset. Vihjeistetyt kysymykset koskivat kuvatarinan eri tapahtumia. Aineistoa analysoitiin IBM Spss 26 -tilasto-ohjelmalla sekä laadullisesti sisällön analyysia hyödyntäen. Tulokset osoittivat, että kuvanarratiivin eri tehtävätyyppien välillä ilmenee voimakasta korrelointia. Tulos on samansuuntainen muiden vastaavien tutkimusten kanssa, kuten Lepola, Peltonen ja Korpilahti (2009). Tuloksista havaittiin myös kuvakävelyn merkityksen yhteys muistinvaraiseen kerrontaan sekä vihjeistettyihin kysymyksiin vastaamiseen. Tästä voidaankin todeta, että menetelmää voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksessa sekä alkuopetuksessa lasten tarinan ymmärtämisen taidon mittaamiseen. Avainsanat: kuvatarinan ymmärtäminen, ymmärtäminen, kuvanarratiivi, narratiivinen ajattelu, leikki-ikäiset lapset.