Välityssopimus ja välitysmenettely konkurssissa
Ladataan...
1.08 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan välityssopimusta ja välitysmenettelyä konkurssissa. Riidanratkaisukeinoista
välitysmenettelyä käytetään eniten elinkeinoelämän riitojen ratkaisemiseen. Välitysmenettely perustuu
osapuolten välillä tehtyyn välityssopimukseen. Yrityksen maksukyvyttömyys synnyttää herkästi
riitaisuuksia, minkä vuoksi välityssopimukset aktivoituvatkin usein konkurssissa. Tutkielmassa
selvitetään konkurssiliitännäisten riitojen välityskelpoisuutta ja arvioidaan velallisen solmiman
välityssopimusten sitovuutta konkurssissa. Tutkielmassa pohditaan myös konkurssipesän
mahdollisuutta solmia välityssopimuksia.
Konkurssin ja välitysmenettelyn ajallisesti merkittävä leikkauspiste on konkurssin hakeminen.
Tutkielmassa arvioidaan, onko velkojalla oikeus vaatia velallisen asettamista konkurssiin
välitystuomiolla vahvistetun saatavan perusteella. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, millaisia
vaikutuksia välityssopimuksella voi olla konkurssin aloitusriidassa. Tutkielmassa selvitetään myös
ennen konkurssia aloitetun välitysmenettelyn jatkuvuutta konkurssissa. Tähän sisältyy konkurssipesän
ja velallisen välisen puhevallan jakautumisen arvioiminen. Tutkielmassa tehdään katsaus myös siihen,
kuinka välitysmenettelyn kustannukset jakautuvat konkurssissa.
Tutkielmassa sovelletaan ensisijaisesti lainopillista metodia. Lainopillinen metodi tarkoittaa
konkurssia ja välitysmenettelyä koskevien oikeussääntöjen sisällön tarkastelemista ja sen
systematisointia, kuinka nämä menettelyt toteutuvat yhdessä. Lainopin keinoin pyritään
muodostamaan välitysmenettelyä ja konkurssia koskeviin leikkauspisteisiin tulkintakannanottoja
hyödyntäen eri oikeuslähteitä, kuten lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Lainopillisen
metodin ohella tutkielmassa hyödynnetään myös oikeusvertailevaa tutkimusotetta vertailemalla
paikoittain Suomen oikeustilaa Ruotsin oikeustilaan.
Tutkielmassa havaitaan, että konkurssiliitännäisiin riitoihin liittyy laaja välityskelpoisuus.
Välityssopimus sitoo lähtökohtaisesti konkurssipesää, mutta sitovuus ei ulotu välityssopimuksen
ulkopuoliseen riitauttajavelkojaan. Velkoja voi vaatia konkurssia välitystuomiossa määrätyn saatavan
perusteella, jos välitystuomiosta on annettu tuomioistuimen täytäntöönpanomääräys tai tuomioistuin
arvioi, että saatava on muutoin riittävän selvä. Jos konkurssin aloitusriidassa velallinen vetoaa
esimerkiksi hakijavelkojan saatavaan soveltuvaan välityssopimukseen, tuomioistuin ei ole
toimivaltainen ratkaisemaan saatavan selvyyttä. Konkurssin alkaessa vireillä olevaan
välitysmenettelyyn tulevat sovellettavaksi konkurssilain oikeudenkäynnin oikeusvaikutuksia koskevat
säännökset. Konkurssipesälle tarjotaan ensin mahdollisuus käyttää velallisen puhevaltaa. Jos
konkurssipesä ei sitä käytä, velallinen voi halutessaan jatkaa välitysmenettelyä. Välitysmenettelyn
kustannukset ovat lähtökohtaisesti velallisen käyttämän puhevallan osalta konkurssisaatavaa ja
konkurssipesän käyttämän puhevallan osalta massasaatavaa.