Varainsiirtoverotuksen tulkintaongelmat

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on ollut nostaa esille 1.1.2013 voimaan astuneen uudistuneen varainsiirtoverolain tulkintaongelmia. Tulkinnallisia ongelmia aiheuttaa esimerkiksi VSVL:n 20 § 1 momentin osalta käsitteet suoritus ja suoritusvelvoite sekä sen, milloin suorituksen ja suoritusvelvoitteen voidaan nähdä tulevan myyjän eduksi. VSVL:n 20 § 3 momentin kohdalla tulkintaongelmia aiheuttaa puolestaan kiinteistöyhtiön määritelmä. Tässä tutkielmassa on pyritty vastamaan siiheen kysymykseen milloin kyseessä on kiinteistöyhtiöksi luokiteltu yhtiö ja milloin ns. normaalia liiketoimintaa harjoittava yhtiö. Tulkintaongelmaksi on myös katsottu muodostuvan VSVL:n 20 § 4 momentti, sillä vastikkeeseen luetaan myös luovutettuihin osakkeisiin kohdistuva osuus rakentamisen aikaisista lainoista. Varainsiirtoverolaki ei suoraan vastaa kysymykseen, mitä on rakentamisaikainen aika, milloin rakentamisen voidaan katsoa alkaneen ja milloin sen voidaan nähdä päättyneen. Varainsiirtoverolain osalta voidaan mainita, että siitä voidaan päätellä lain sanamuotojen ja systematiikan perusteeella, että sovellettavaksi tulisi asuntokauppalaki, mutta suorin sanakääntein näin ei voida kuitenkaan sanoa, joten tämä muodostaa merkittävän tulkintaongelman.

Tämä pro gradu -tutkielmana on oikeusdogmaattinen, jolloin tutkimuskohteena käytettiin voimassa olevaa oikeutta. Oikeusdogmatialla nähdään olevan kaksi tehtävää: tulkinta sekä systematisointi. Lainoppi tutkii, mikä on voimassaolevaa oikeutta ja mikä merkitys laista sekä muista oikeuslähteistä, kuten esim. lainvalmistelu asiakirjoista ja Euroopan Unionin toimioistuimen päätösteksteillä tai KKO:n ratkaisuilla on.

Uudistettu varainsiirtoverolaki on ollut verrattain vasta lyhyen ajan voimassa, joten uudistetuista säännöksistä on saatava laajempaa oikeuskäytäntöä, jotta verovelvollisen ei tarvitsisi turvautua ennakkoratkaisuihin niin usein kuin tällä hetkellä joutuu. Edellä mainittu heikentää verovelvollisen oikeusvarmuutta. Varainsiirtoverotuksen kuuluisi olla itseverotusta ja riittävän oikeusvarmuuden puuttumisen voidaan nähdä olevan ristiriidassa toimivan verojärjestelmän tunnuspiirteiden kanssa.