Kansallisen yritysostosääntelyn ja Suomen investointisuojasopimusten välinen suhde

Abstract

Ulkomaisten sijoitusten seuranta on lisääntynyt ja kiristynyt monissa valtioissa lähiaikoina. Seurantamekanismien avulla valtiot voivat seurata ja rajoittaa ulkomaisia suoria sijoituksia kansallisen turvallisuuden perusteella. Seurantamekanismien lisääntymisen taustalla on nähty muun muassa huoli valtionjohtoisten, esimerkiksi kiinalaisten, sijoittajien pyrkimyksistä sijoittaa strategisesti tärkeisiin eurooppalaisiin yrityksiin. Lisäksi muun muassa covid-19 pandemia sekä Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat lisänneet valtioiden halua seurata ulkomaisia investointeja. Myös Suomessa ulkomaisten yritysostojen seuranta on lisääntynyt ja kiristynyt vuoden 2020 lakimuutosten myötä. Ulkomaiset investoinnit ovat kuitenkin myös tärkeitä valtion talouskasvulle, innovaatioille sekä työllisyydelle. Kahdenväliset investointisuojasopimukset ovat merkittävä osa investointioikeutta ja niiden tarkoitus on suojata ja edistää toisesta sopijavaltiosta peräisin olevia investointeja. Investointisuojasopimuksissa säädetään muun muassa investointien syrjimättömästä sekä oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta, pakkolunastuksen sekä suoritusvaatimusten kielloista sekä riidanratkaisumenettelyistä. Investointisuojasopimuksista voidaan myös poiketa esimerkiksi kansallisen turvallisuuden perusteella ja turvallisuuspoikkeukset ovatkin kasvattaneet merkitystään yritysostojen rajoitussääntelyn myötä. Ulkomaisia investointeja halutaan siten paitsi kansainvälisen investointioikeuden mukaisesti suojata ja edistää, mutta tietyissä kansallista turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa myös seurata ja rajoittaa. Tutkielmassa tarkastellaankin näiden sääntelyinstrumenttien välistä suhdetta erityisesti Suomen yritysostosääntelyn sekä Suomen investointisuojasopimusten näkökulmasta. Yritysostolakia ja Suomen investointissuojasopimuksia tarkastellaan suhteessa kansainvälisessä kirjallisuudessa esille nostettuihin mahdollisiin ongelmakohtiin. Tutkielmassa on selvinnyt, että Suomen investointisuojasopimuksissa on joitakin artikloja, jotka saattavat olla ristiriidassa yritysostolain kanssa. Erityisesti investointisuojasopimusten syrjimättömyyssäännökset sekä pakkolunastuksen ja suoritusvaatimusten kiellon artiklat ovat sellaisia, jotka saattaisivat aiheuttaa ongelmia suhteessa yritysostosääntelyyn. Lisäksi tutkielmassa on selvinnyt, etteivät kaikki Suomen investointisuojasopimukset sisällä ulkomaisten sijoitusten seurantaa mahdollistavaa poikkeusta.