Säännelläänkö arvopaperitokeneita ja niiden liikkeeseenlaskua? : Katsaus sääntelykenttään

Abstract

Tämä tutkielma keskittyy ICOihin (Initial Coin Offering), joka on finanssiteknologian alalla uusi lohkoketjuteknologiaa hyödyntävä tapa kerätä rahoitusta. ICOsta puhutaan myös esimerkiksi suomenkielisillä termeillä kolikkoanti ja rahakeanti. Ilmiö muistuttaa osittain arvopapereiden tarjoamista, joukkorahoitusta ja osakentia. ICOt ja lohkoketjuteknologia puhuttaa finanssialalla, ja aihe onkin erittäin ajankohtainen.

Tarkastelen tutkielmassa sitä, millaiseen lainsäädännölliseen kenttään ICO asettuu Suomessa, ja erityisesti olen kiinnostunut siitä, voiko ICOssa liikkeeseenlaskettava token olla arvopaperi. Sääntelykentällä huomioni kohdistuu arvopaperisääntelyn lisäksi erityisesti esitesääntelyyn sekä niiden kauppapaikkojen sääntelyyn, joilla arvopaperitokeneista käydään kauppaa. Esitesääntely on mielenkiintoinen teema siksi, että ICOjen yhteydessä julkaistaan yleensä white paper -nimellä tunnettu dokumentti, jossa annetaan tietoja kyseisestä projektista. Kauppapaikkoihin kohdistuva sääntely on mielestäni syytä nostaa jalustalle siksi, että usein ICOihin liittyvä argumentointi keskittyy siihen, mitä sääntelyä liikkeeseenlaskettaviin tokeneihin kohdistuu, ja onko kyseessä arvopaperi. Toisin sanoen liikkeeseenlaskun hetken lisäksi katse tulisi kohdistaa liikkeeseenlaskun jälkeiseen aikaan. Jos tokeneilla on jälkimarkkinat, niiden kauppapaikkojen tulisi luultavasti täyttää toiminnassaan lain asettamat velvollisuudet. Finanssialan sääntelystä nostan esiin lisäksi joukkorahoitussääntelyä. Sen lisäksi, että tarkastelen finanssialan sääntelyä, arvioin myös, millaista muuta sääntelyä tulisi ottaa huomioon. Pidän kuluttajansuojasääntelyä olennaisena, mutta lisäksi itsesääntely voisi tarjota keinon sitouttaa alalla toimivat tahot tiettyihin normeihin. Mielestäni aiheen jatkotutkimus on edelleen tarpeen vakaan toimintakentän vakiinnuttamiseksi.

Lähdeaineistoni pohjaa sekä kansalliseen että kansainväliseen kirjallisuuteen, joskin on tunnustettava, että varsinaisen oikeusteoreettisen kirjallisuuden saatavuus on vielä heikohko aiheen tuoreuden vuoksi. Pidän kuitenkin muun muassa juuri siksi jatkotutkimusta tärkeänä. Tällä hetkellä viranomaiset pohtivat nykyisen lainsäädäntökehikon soveltumista ICOihin sekä Suomessa että EU:n tasolla, ja nojaankin sekä lainvalmistelumateriaaliin että näiden arviointien pohjalta julkaistuihin lausuntoihin ja ohjeistuksiin. Pidän erityisesti Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) lausuntoja ja ohjeistuksia olennaisina, sillä ESMA luo suuntaviivoja unionin laajuisesti kansallisten viranomaisten seuratessa sen toimia tarkkaan. Vertailen Suomen ja unionin näkemyksiä toisaalta myös esimerkiksi Yhdysvaltain, Ranskan ja Sveitsin viitekehykseen, sillä kyse on aidosti globaalista ilmiöstä.