Avaako ehdotettu viherväitedirektiivi ovet regulatory venue shopping -ilmiölle?

Abstract

Tutkielman aiheena on, avaako Euroopan unionin ehdotettu viherväitedirektiivi mahdollisuuden sääntelypaikan valinnan (regulatory venue shopping) ilmiölle, jossa yritykset hakeutuvat todentamaan ympäristöväitteensä jäsenvaltioihin, joissa todentamisen vaatimukset ovat vähäisemmät. Tutkielma keskittyy direktiiviehdotuksen vaikutuksiin Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja arvioi keinoja tämän ilmiön ehkäisemiseksi. Tutkielma on luonteeltaan teoreettinen ja perustuu laajaan kirjallisuuskatsaukseen. Keskeisiä lähdeteoksia ovat mm. Markus Gehringin artikkeli "Legal Transition to the Green Economy", Sarah Wolfin ja muiden artikkeli "The European Green Deal – More Than Climate Neutrality?" sekä Euroopan unionin viralliset asiakirjat. Keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että direktiiviehdotus nykyisessä muodossaan mahdollistaa sääntelypaikan valinnan ilmiön, mikä heikentää direktiivin tavoitteiden saavuttamista. Tämän ilmiön ehkäisemiseksi tutkielmassa suositellaan tarkkarajaisten ja yhtenäisten vaatimusten asettamista sille, missä jäsenvaltiossa ympäristöväitteen todentamista on haettava, konkreettisten vaatimusten asettamista todentajille, jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämistä ja keskitetyn EU-tason todentajan mahdollisuuden tutkimista. Tulosten perusteella on pääteltävissä, että tiukempi ja yhtenäisempi sääntely voisi parantaa direktiivin tehokkuutta ja luotettavuutta. Tämä edistäisi Euroopan unionin vihreän siirtymän tavoitteiden saavuttamista ja parantaisi kuluttajien luottamusta ympäristöväitteisiin sekä loisi tasavertaisemmat olosuhteet sisämarkkinoilla toimiville yrityksille.