Eturauhassyövän merkkiaineet

Abstract

Tässä tutkielmassa tehtiin kirjallisuuskatsaus liittyen eturauhassyövän diagnostisiin menettelyihin ja niiden hyviin ja huonoihin puoliin. Eniten mielenkiinnon kohteena on kehittää diagnostisia menetelmiä ilman koepalaa ja eturauhasspesifin antigeenin (engl. prostate specific antigen, PSA) kaltaisten ei-invasiivisien diagnoosimenetelmien tutkiminen, ja mahdolliset sitä korvaavat tai täydentävät vaihtoehdot. Sillä nykyiset diagnoosimenetelmät ovat hitaita ja vaativat invasiivisiä toimenpiteitä. Niihin usein liittyy epämiellyttäviä kokemuksia potilaalle. Aiheen tutkiminen on tärkeää, koska eturauhassyöpä on suomalaisten miesten yleisin syöpä ja sille ei ole tällä hetkellä taloudellisesti järkevää seulontamenetelmää. Nykyiset PSA-seulontamenetelmät eivät löydä spesifisesti syöpää tai pysty kertomaan syövän aggressiivisuutta ja normaalit PSA-tasot eivät sulje pois eturauhassyöpää. Eturauhassyövän oireet voivat ilmetä pitkään siihen sairastumisen jälkeen, joka saattaa aiheuttaa diagnosoinnin hyödyttömyyden. Tällä hetkellä ei ole ei-invasiivista menetelmää, joka tunnistaisi kliinisesti merkittävän eturauhassyövän merkittömästä, BPH:sta (engl. Benign prostatic hyperplasia) tai eturauhassyövän tulehduksesta. Tutkimusta tehdään kuitenkin sen eteen jatkuvasti ja uusia markkereita löydetään koko ajan. Tutkielman alussa käsittelen eturauhassyövän etenemistä ja siihen liittyviä oireita, sekä tarkastelen esiintyvyyttä väestötasolla. Lisäksi kerron sen diagnosoimisesta ja nykyisten diagnoosimenetelmien haasteista. Työn painopiste on syövän biomarkkereissa, joista eniten PSA:ssa ja nestebiopsiaa käyttävissä diagnoosimenetelmissä ja niiden rajoitteissa. Lopuksi esittelen muita biomarkkereita, niiden ja diagnosoinnin tulevaisuutta.