Henkilökunnan kokemuksia potilaiden savuttomuudesta psykiatrisilla osastoilla : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli kuvata, mitä tutkimusta on tehty potilaiden savuttomuudesta henkilökunnan näkökulmasta psykiatrisilla osastoilla, ja millaisia kokemuksia henkilökunnalla on potilaiden savuttomuudesta psykiatrisilla osastoilla. Tupakointi aiheuttaa merkittäviä terveys- ja taloushaittoja sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa, ja erityisesti mielenterveyshäiriöistä kärsivien keskuudessa tupakointi on huomattavasti yleisempää kuin väestössä keskimäärin. Psykiatrisessa hoidossa tupakoinnilla on ollut pitkään vakiintunut asema, ja savuttomuuspolitiikka nähdään tärkeänä keinona muuttaa tätä kulttuuria ja edistää potilaiden terveyttä. Suomessa savuttomien psykiatristen yksiköiden kehittäminen on osa kansallista tavoitetta kohti savutonta yhteiskuntaa vuoteen 2030 mennessä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto valittiin keväällä 2025 systemaattisella haulla PubMed-, CINAHL- ja PsycINFO -tietokannoista sekä manuaalisella haulla. Tietokantahaku toteutettiin etukäteen laaditun hakulauseen mukaisesti. Haulla löytyi yhteensä 665 osumaa, joista mukaan valittiin 13 tutkimusartikkelia. Valinta noudatti ennakkoon laadittuja mukaanotto- ja poissulkukriteerejä. Mukaan otettujen artikkeleiden laatu arvioitiin hyödyntämällä Joanna Briggs Instituutin (JBI) tutkimusten arviointikriteeristöjä, jotka Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) on suomentanut. Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkielmassa tunnistettiin seitsemän erilaista luokkaa, jotka kuvaavat henkilökunnan kokemuksia potilaiden savuttomuudesta psykiatrisilla osastoilla. Nämä luokat olivat fyysinen ympäristö, aggressiivisuus, nikotiininkäyttöön liittyvä toiminta, vaaratilanteet, mieliala, potilaiden käyttäytymisen hallinta sekä savuttomuuspolitiikan onnistuminen. Henkilökunnalla oli sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia kaikista tunnistetuista luokista. Savuttomuuspolitiikan onnistumisen kannalta keskeistä oli henkilökunnan sitoutuneisuus ja johdonmukaisuus potilaiden savuttomuuden tukemiseen, jota voidaan edistää lisäämällä koulutusta psykiatristen potilaiden savuttomuuden hyödyistä ja hoitotyön keinoista sen tukemisessa. Tupakoiva henkilökunta on pessimistisempää potilaiden savuttomuudesta, joten myös henkilökunnan savuttomuutta tulee antaa tarvittava tuki. Tupakoinnin täyskielto näyttäytyi selkeämpänä ja käytännön toteutuksen kannalta helpompana ratkaisuna kuin osittainen tupakointikielto. Jatkossa voisi tutkia potilaiden kokemuksia osastojen tupakointikiellosta, tai selvittää tilanne potilaiden tupakoinnin osalta esimerkiksi puolen tai kahden vuoden kuluttua osastohoidon päätyttyä. Myös Suomessa olisi tarpeen tutkia psykiatristen osastojen henkilökunnan ja potilaiden kokemuksia potilaiden savuttomuudesta.