Umpilisäkkeen kasvaimet

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää umpilisäkkeen kasvainten esiintyvyyttä akuutin umpilisäketulehduksen vuoksi leikatuilla potilailla, sekä arvioida umpilisäketulehduksen hoitomuotojen merkitystä umpilisäkekasvainten löytämisessä. Keräämäni tutkimusmateriaali oli osa Elina Lietzénin väitöskirjaa, jonka yhdessä osatyössä tutkittiin umpilisäkkeen kasvainten esiintyvyyden korrelaatiota umpilisäketulehduksen eri vaikeusasteisiin.

Umpilisäkkeen kasvaimet ovat harvinaisia. Niiden esiintyvyys on todettu suuremmaksi vaikeamman eli komplisoitunen umpilisäketulehduksen yhteydessä, kuin lievimmässä tautimuodossa eli komplisoitumattomassa umpilisäketulehduksessa. Umpilisäkkeen paikallista kasvainta ei pystytä havaitsemaan luotettavasti nykyisillä kuvantamismenetelmillä umpilisäketulehduksen yhteydessä, sillä tulehdusreaktio vaikeuttaa tulkintaa. Umpilisäketulehduksen hoito on jo pitkään ollut leikkaus eli tulehtuneen umpilisäkkeen poisto, mutta konservatiivinen hoito on osoittanut lupaavia tuloksia komplisoitumattoman umpilisäketulehduksen hoidossa. Eri hoitovaihtoehtoja sekä niiden potilaskohtaista optimointia tutkitaan aktiivisesti. Operatiivisesti hoidetuista potilaista n. 0,5 – 2 %:lla todetaan poistetun umpilisäkkeen histologisessa tutkimuksessa sattumalöydöksenä umpilisäkkeen kasvain. Selvittämällä umpilisäkkeen kasvainten esiintyvyyden suhdetta umpilisäketulehduksen eri vaikeusasteisiin voidaan arvioida mahdollista riskiä, että umpilisäkkeen kasvaimet jäävät diagnosoimatta konservatiivisesti hoidetuilla potilailla.

Tutkimuksen aineistona käytettiin Syöpärekisterin potilaita, joilla on todettu umpilisäkkeen primaarikasvain aikavälillä 2007– 2013. Tutkimukseen osallistuivat Helsingin, Tampereen, Turun, Kuopion ja Oulun yliopistolliset sairaalat, sekä Jyväskylän, Mikkelin ja Lahden keskussairaalat. Tiedot käsiteltiin ilman henkilötietoja, eivätkä potilaat ole tunnistettavissa materiaalista. Lisäksi opinnäytetyöhön sisällytettiin lyhyt kirjallisuuskatsaus aihekokonaisuudesta.