Sosiaalisen asuntotuotannon korkotukilainat EU-valtiontukisääntelyn näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia reunaehtoja Euroopan unionin valtiontukia koskeva sääntely asettaa Suomessa sosiaaliseen asuntotuotantoon myönnetyille tuille, erityisesti ns. pitkälle korkotukimallille. Pitkästä korkotukimallista on säädetty laissa vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta (604/2001).

Kyseessä on luonteeltaan lainopillinen tutkielma, jossa keskitytään EU:n valtiontukisääntöjen ja yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja (ns. SGEI-palveluja) koskevien sääntöjen oikeudelliseen arviointiin. Näin ollen pääasialliset arvioitavat lainkohdat ovat Euroopan unionin valtiontukisäännöt, joista säädetään SEUT 106-109 artikloissa. Arvioitavia säädöksiä ovat myös Euroopan komission hyväksymään ns. SGEI-pakettiin sisältyvät säädökset ja Suomen kansallinen lainsäädäntö, erityisesti laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta (604/2001). Koska tutkimuskysymys on laaja, ei kaikkiin yksityiskohtiin ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista syventyä. Tutkielman tarkoituksena on muodostaa kokonaiskuva aiheesta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että pitkässä korkotukimallissa on varmistettu monin eri mekanismein se, että valtiontuki kohdentuu oikein eikä sisällä ylikompensaatiota. Korkotukimallissa asukasvalinta, vuokran määrittäminen ja asuntojen luovutus on rajoitettu. Lisäksi tukea voidaan myöntää vain yleishyödyllisille yhteisöille, joiden on täytettävä laissa määrätyt edellytykset. Näin ollen yleisellä tarkastelutasolla pitkän korkotukimallin voidaan katsoa täyttävän EU-valtiontukioikeuden asettamat edellytykset.