"Isänmaa tai kuolema, me voitamme." : Kansallisen identiteetin rakentaminen ja vallan legitimaatio presidentti Ibrahim Traorén retoriikassa vuosina 2022–2024
Ladataan...
554.86 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset3
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee Burkina Fason presidentin Ibrahim Traorén poliittista retoriikkaa sekä sen roolia vallan legitimiteetin rakentajana ja militarismin oikeuttajana. Traorén puheita tulkitaan osana Sahelin alueen strategista uudelleenjärjestäytymistä ja pretoriaanisten, eli postkolonialististen sotilasvetoisten poliittisten järjestelmien paluun kontekstia. Tutkimus analysoi, miten Traoré rakentaa kansallista identiteettiä ja määrittelee uudelleen postkolonialistisia valtasuhteita retorisesti sekä miten hän oikeuttaa vallankäyttönsä kansallisen ja kansainvälisen yleisön edessä.
Tutkimusaineisto koostuu viidestä keskeisestä Ibrahim Traorén virallisesta puheesta vuosilta 2022–2024. Tutkielma hyödyntää Perelmanin uutta retoriikkaa metodina, keskittyen argumentaation premisseihin, yleisöihin ja argumentaatiotekniikoihin. Teoreettinen viitekehys yhdistää postkolonialismin ja poststrukturalismin näkökulmat, jotka korostavat kielen ja diskurssin merkitystä vallan legitimaatiossa, epäsymmetristen kansainvälisten suhteiden haastamisessa sekä poikkeuksellisten toimenpiteiden oikeuttamisessa identiteettiin ja suvereniteettiin kohdistuvien uhkien kautta.
Analyysi osoittaa, että Traorén retoriikka nojaa vahvasti postkolonialistisiin ja identiteettipohjaisiin premisseihin, kuten kansakunnan arvokkuuteen (dignité), suvereniteettiin sekä vahvaan käsitedissosiaatioon varsinaisen ja näennäisen itsenäisyyden välillä. Nämä lähtökohdat tukevat nationalistista argumentaatiota, joka hyödyntää Thomas Sankaran perintöä historiallisena oikeutuksena Traorén omalle panafrikkalaiselle vallankumoukselliselle ideologialle. Toistuva kriisi- ja sotakieli jakaa retorisesti yleisön liittolaisiin ja vihollisiin, erityisemmin anti-imperialisteihin ja imperialistien palvelijoihin. Traorén retoriikka kehystää autoritaarisen hallinnan ja sodankäynnin välttämättömiksi keinoiksi suojella kansakunnan arvokkuutta ja vapautta. Eksistentiaalisella välttämättömyydellä Traoré oikeuttaa paitsi sotilaalliset poikkeustoimet myös oman vallankäytönsä, joka osoittautuu ainoaksi keinoksi vastata kroonistuneeseen institutionaaliseen ja turvallisuuskriisiin.