Toiminnanohjauksen rooli aivoverenkiertohäiriöperäisestä afasiasta kuntoutumisessa

Abstract

Aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastuu vuosittain noin 24 000 suomalaista, ja se on yksi yleisimmistä aikuisiän neurologisista sairauksista. AVH:n seurauksena potilailla esiintyy usein afasiaa, joka on puheen tuottamiseen ja ymmärtämiseen vaikuttava kielelliskognitiivinen häiriö. Tutkimusten mukaan afasian yhteydessä esiintyy usein myös muita kognitiivisia vaikeuksia, kuten toiminnanohjauksen häiriöitä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelimme, millaisilla arviointimenetelmillä afaattisten henkilöiden toiminnanohjausta on arvioitu afasiakuntoutustutkimuksissa, ja miten toiminnanohjaustaidot ja toiminnanohjauksen kuntoutus ovat yhteydessä kielellisiin kuntoutustuloksiin. Toteutimme kandidaatintutkielman systemaattisena kirjallisuuskatsauksena hakemalla artikkeleita PubMed-, APA PsycINFO- ja Linguistics and Language Behavior Abstracts (LLBA) -tietokannoista. Katsauksen aineistoksi valitsimme englannin kielellä saatavilla olevat, vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit, joissa tutkittiin toiminnanohjauksen yhteyttä aivoverenkiertohäiriöperäisen afasian kuntoutumiseen. Rajasimme pois tutkimukset, joissa afasian kuntoutusmuoto ei ollut behavioraalinen. Lopulliseen aineistoomme valikoitui 14 artikkelia. Katsaukseen valikoituneissa tutkimuksissa käytettiin laajasti erilaisia toiminnanohjauksen arviointimenetelmiä, jotka keskittyivät vaihtelevasti eri toiminnanohjauksen osa-alueisiin, ja tutkimusten tulokset osoittivat toiminnanohjauksen olevan yhteydessä afasiasta kuntoutumiseen. Paremman toiminnanohjaustaitojen lähtötason havaittiin ennustavan parempia kuntoutustuloksia, ja vaikutusten todettiin säilyneen 4–12 viikon ajan interventiojakson päättymisestä. Lisäksi yhdistetyn toiminnanohjauskuntoutuksen ja kielellisen kuntoutuksen todettiin mahdollisesti tuottavan parempia kuntoutusvaikutuksia kuin pelkän kielellisen kuntoutuksen. Tuloksemme toiminnanohjauksen merkityksestä afasiakuntoutuksessa ovat linjassa aiempien katsausartikkeleiden kanssa, mutta aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta tulosten yleistettävyyden vahvistamiseksi sekä afasian kuntoutuskäytänteiden kehittämiseksi.